Mika Myllylän huippukaudet olivat 1997--1999, vaikka himmeitä mitaleita satoi palkintokaappiin arvokisoista aiemminkin.
MM-Trondheimista 1997 mies kaappasi kullan, kaksi hopeaa ja pronssin, 1998 Naganon kolmekymppiseltä olympiakultaa ja vuonna 1999 MM-Ramsausta kolme kultaa ja hopean.
Entinen kuopiolaishiihtäjä Sami Heiskanen on tunnustanut välittäneensä epo-hormonia sotkamolaiselle hiihtäjälle Janne Immoselle kahdesti vuosina 1998 ja 1999.
Ex-päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö on väittänyt, että Hiihtoliitossa oli järjestelmällinen dopingohjelma 1990-luvulla.
Sattumaako?
Kun vielä lisätään vuoden 2001 tapahtumat eli plasmanlaajentajien käyttö Lahden MM-hiihdoissa, ollaan taas samassa suossa kuin aikaisemminkin. Juuri epon peittämiseksihän plasmanlaajentajia eräiden arvioiden mukaan käytettiin.
Hiihtopiireissä liikkui vuosituhannen vaihteessa jopa huhuja, että taustajoukoilta olisi kerätty rahaa huippuhiihtäjien epokuurien rahoittamiseen.
Myllylän tunnustus STT-jutun tutkinnassa nostaa aiheen epäillä, että syytteitä saattaa ropista. Tutkinta on valmis, loppulausuntoja odotellaan.
Vaikka dopingrikos vanhenee kahdeksassa vuodessa, miten lopulta käy Myllylän mitalien? Vaikka rehellisyys kuulustelussa osoittaa suoraselkäisyyttä, ainakin mitalien moraalinen arvo himmeni.
Etenkin, kun emme tiedä, mitä mömmöjä muiden maiden urheilijat käyttivät.
Joku saattoi yllättyä paljastuksesta, minä en. Kuka seuraavaksi avautuu?