Palasin perjantai-iltana juoksulenkiltä ja katsoin kelloani. Ehtisin vielä pyöräillä lähikaupasta saunajuomat.
En ehtinyt. Autotallin seinässä seinätelineessä u-lukolla lukittuna ollut punamusta kiituri oli varastettu tunnin lenkin aikana. Seinästä puuttui myös seinäteline, josta muistona olivat vain maahan jääneet neljä torx-ruuvia. Konnilta löytyivät siis pelit ja vehkeet.
Soitto 112:seen, josta kehotus tehdä netissä rikosilmoitus. Tein sen ja samalla purin tuntojani taloyhtiön Whatsapp-ryhmään. Naapuri usutti laittamaan kuvan menopelistäni Varastetut pyörät Oulussa -Facebook-ryhmään, sillä sitä kautta moni oli kuulemma saanut polkupyöränsä takaisin.
Tiesin, ettei poliisi ehtisi varastettua omaisuuttani kiireellisimmiltä töiltään etsiä.
Mitään en häviäisi, vaikka kokeilisin myös Facebookia.
Vajaata vuorokautta myöhemmin puhelimeeni kilahti tekstiviesti: "Sinullako on pyörä kateissa? Meidän pyörävarastoon ilmestynyt tämä. Näyttääkö samalle?"
Toden totta. Siinähän se kadonnut aarteeni. Lukkokin nätisti paikallaan pyörän rungossa ja irti ruuvatussa seinätelineessä.
Soitto poliisille ja kysymys, lähtevätkö he hakemaan kanssani pyörää.
– On tässä pikkujoulukiireitä. Kun se on sinun omaisuuttasi, niin käy vain itse hakemassa pois. Soitamme uudelleen, niin kuulemme, miten sinulle kävi.
Hyvin kävi. Sain pyöräni, lukkoni ja seinätelineeni takaisin. Ainoastaan toinen poljin oli vioittunut.
Poliisikin soitti uudestaan.
– Olet onnekas, kun sait pyöräsi takaisin. On se ihmeellinen tuo sosiaalisen median voima, poliisi kiitti tehokasta apulaisseriffiään.
Kirjoittaja on tuottaja Kalevan toimituksessa.