Tiistaina jysähti kiekkokauden kovin uutispommi, kun Kärpät kertoi tehneensä vuoden sopimuksen kolme kautta Edmonton Oilersissa kipuilleen Jesse Puljujärven, 21, kanssa.
Koko kesän tulikuumana porissut siirtosaaga sai näin ehkäpä kaikista odotetuimman lopputuloksen. Puljujärven alkavan kauden pelipaikalla ei tarvitse enää spekuloida.
Nyt on aika katsoa, mitä torniolaisen paluu Kärppiin tarkoittaa käytännössä.
Muutaman vuoden takaisen NHL:n kärkivarauksen pelaaminen kotimaisessa jääkiekkoliigassa on poikkeuksellista. Puljujärvi tuleekin vetämään jokaiseen liigahalliin lisää katsojia ja kasvattamaan yleistä mielenkiintoa kotimaista kiekkosarjaa kohtaan.
Puljujärven paluun tuoma piristysruiske on lottovoitto jatkuvasti eurohierarkiassa alaspäin valuneelle sarjalle.
Torniolainen ei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa NHL:ssä kolmen Edmontonissa vietetyn vuoden aikana. Se ei ole tosin täysin tavatonta kärkivarauksenkaan kohdalla.
Jos Puljujärvellä oli paineita Edmontonissa, niin on niitä ensi kaudella Kärpissäkin.
Liigassa Puljujärven on aivan pakko onnistua pitääkseen NHL-kipinässään edes jonkinlaista hehkua. Puljujärvi pysyy NHL-pomojen tutkalla tasan yhden kauden, jos ei Kärpissä synny kovaa jälkeä.
Pohjois-Amerikassa Suomen liiga on monen silmissä ylivertaisen NHL:n varjossa kaljaliigasta heti seuraava. Torniolaisen uran reset-nappi painuu todellisuudessa pohjaan vasta tämän kauden jälkeen, jos Suomessakaan ei suju.
Hyvä uutinen Puljujärven kannalta on se, että kaikki ainekset onnistumiselle on olemassa. Puljujärvi on Suomen sarjassa supertähti ja omaa taidot pelata kotimaisissa kaukaloissa statuksensa mukaisesti.
Pelaaja on saanut etenkin Pohjois-Amerikassa paljon rapaa kieltäydyttyään paluusta öljykaupunkiin. Kannattajat eivät voi ymmärtää, miksei hyökkääjä ota lakkia nöyrästi kouraansa ja marssi harjoitusleirille taistelemaan pelipaikastaan tilanteessa, jossa juuri Puljujärven pelipaikan pelaajista on Edmontonissa huutava pula. Kukkopojan maine elää vahvana myös mediassa.
Puljujärvellä on varmasti syynsä ehdottomuuteensa, mutta hän pitänee ne jatkossakin omana tietonaan. Se lienee selvää, että mistään ”koska en vaan halua” -kiukuttelusta ei ole pelkästään kyse. Kulisseissa on todennäköisesti tapahtunut jotain, mikä on Puljujärven mielestä peruuttamatonta.
Yhtä selvää on, että Kärppien tutussa pukukopissa Puljujärven on huomattavasti helpompi hengittää kaukalossa odottavista paineista huolimatta. Kärppäorganisaation tai joukkueen suunnalta painetta ei varmasti tule määräänsä enempää. Lasse Kukkosen komennossa kärppäkopissa pysyy laki ja järjestys – myös Puljujärven Jessellä.
Puljujärven rooli tai vastuu ei Kärpissä tipu, vaikkei tulosta tulisikaan heti - kunhan päivittäisen työnteon taso ei notkahda. Tällä samalla reseptillä Mikko Manner on nostanut monen pelaajan uran uuteen nousuun.
Nyt Mannerilla on käsissään kuitenkin yksilötasolla uransa kenties kovin haaste. Puljujärven uran potkiminen uuteen nousuun olisi uusi sulka myös vaasalaisen hattuun.
Loppuviimein kaikki on kuitenkin kiinni pelaajasta itsestään. Miten hän käsittelee ympäri Suomen kaikuvat maitojunahuutelut? Miten hän käsittelee lyhyen pelaajahistoriansa aikana kasaantuneet odotukset? Miten hän käsittelee paluun takaisin Suomeen?
Puljujärvi on ensi kaudella kaikkien silmätikkuna niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Kärppienkin on tehtävä oma osansa nuoren pelaajan auttamiseksi. Myös Puljujärven henkilökohtaisen tukiverkoston on syytä terästäytyä – etenkin palkallisen tukiverkoston.
Tärkeää on myös muistaa, että kaiken kohun takaa löytyy edelleen vasta 21-vuotias nuori mies, jolle jääkiekko on ollut lapsesta saakka ennen kaikkea hymyn huulille tuova hauska harrastus.
Pelivuosia ammattilaisena on takana vasta neljä, edessä niitä voi olla vielä parikymmentä. Jos Puljujärvi ei ole vielä kovin paljon saavuttanutkaan, niin ei hän ole mitään vielä lopullisesti menettänytkään.