Leppoisa marraskuinen lauantai-iltapäivä ja hyvä hetki lähteä lenkille kuunnellen samalla suosikkiohjelmaa, Levylautakuntaa Radio Suomesta. Kolmas, vallan veikeältä ja mielenkiintoiselta kuulostava kappale häivytetään yhtäkkiä kesken ohjelman.
Alkaa pauhata dramaattinen kauhu- tai tieteiselokuvaan sopiva musiikki, ja se soikin minuuttikaupalla. Sitten dramaattinen naisääni kertoo useita kertoja sekä suomeksi että ruotsiksi pian seuraavasta vaaratiedotteesta.
Jopa yleensä mitään pelkäämätöntä meikäläistä alkoi pelottaa. Mitenkähän oli herkempien ja säikympien laita?
Ennakkotiedotteen loputtua sama musiikki pauhaa sietämättömän kauan. Pitkä aika menee maailmanlopun tunnelmissa: ”Mitähän kauheaa ja missä lieneekään sattunut. Kunhan ei lähellä. Ovatko ufot hyökänneet maahan? Pitääkö lähteä juoksemaan äkkiä kotiin?”
Lopulta tiedote tulee: ”Äänekoskella kuultiin aamulla yleinen vaaramerkki. Se oli aiheeton eikä aiheuta toimenpiteitä”.
Tämäkin tieto jaksettiin lukea lukemattomia kertoja molemmilla kielillä ja perään soittaa sitä saatanallista musiikkia jälleen minuuttikaupalla, jotta mieliohjelmasta varmasti jäisi mahdollisimman pitkät pätkät kuulematta.
Episodi herättää valtavan määrän kysymyksiä. Kuka on tilannut umpipöhkön musiikin, joka olisi aivan mainiota Stephen Kingin piruja vilisevästä kauhuromaanista tehtyyn elokuvaan? Todellisuuteen se on aivan sopimatonta – ellei sillä haluta toden teolla pelotella kansalaisia.
Miksi ihmisiä halutaan säikytellä perusteettomasti? Miksi vaaratiedote on niin tolkuttoman pitkä ja syö kohtuuttomasti ohjelma-aikaa? Miksi Äänekoskea koskevaa tiedotetta ei rajattu kuulumaan vain Keski-Suomen tai vielä suppeammalla alueella?
Ei näin, Yleisradio.