Ei voi kehua viime päivien ajokelejä. Liukasta, lumipyryä ja sadetta kaikissa muissakin olomuodoissa.
Autolla liikkuessa on saanut pitää kielen keskellä suuta, ja siltikin vanha nivalalainen viisaus on osoittautunut todeksi: "Menee se etuvetokin sivuttain, kun on sopiva keli."
Mutta on siinä maalaispoika Nivalasta ollut ällikkällä, kun on kuukauden päivät elellyt oululaisena. Paikallinen alkuasukasväestö ja siihen integroitunut muuttoväki painaltaa polkupyörällä paikasta toiseen – satoi vähän tai paljon, oli liukasta tai vielä liukkaampaa.
Totta se on, että Oulu on talvipyöräilyn ihmemaa, vaikka olosuhteet navakkine merituulineen eivät moiseen aktiviteettiin kannusta sitten pätkän vertaa.
Meillä Nivalassa jokainen auton omistava (jos on joku poikkeus, ilmoittautukoon minulle) menee kauppaan peltilehmällään. Ja kun kaupasta siirrytään seuraavaan, auto siirtyy mukana eikä varmuudella jää odottamaan edellisen kaupan pihaan. Ei, vaikka keskusta on niin pieni, että taival Oulun kallioparkista lähimpään putiikkiin on väistämättä pitempi kuin Nivalassa välimatka melko lailla mistä tahansa kaupasta toiseen.
Piti oikein kysyä tutuilta, miten he toimivat, jos on Nivalassa asiaa sekä Veikon Koneeseen (eli Päivärinnalle) että Halpa-Halliin. Liikkeet on rakennettu melkein yhteen, ja välimatka parkkipaikalta toiselle on 50 metriä.
Joka ikinen sanoi siirtyvänsä tuon välin aina autolla. Tervakaupungin asukasta varmaan naurattaa moinen.
Oululaiset ovat totta vie ansainneet kaiken huomion, jonka ovat talvipyöräilyvimmastaan saaneet ulkomaita myöten. Oppia pitäisi ottaa joka paikassa.
Ja vielä loppuun sanon, etten suinkaan karta pyöräilyä noin ylipäätään. Se on rakas harrastukseni. Kesäaikaan tulee ajettua fillaria hyvinkin yli tuhat kilometriä kuukaudessa.
Mutta että talvipyryssä aamuvarhaisella toppavaatteet päällä töihin?
Olette te oululaiset kovia.
Kirjoittaja Heikki Uusitalo on Kalevan verkkotuottaja Nivalasta.
