Iso-Vihree on puhunut. Keskustan ikoniksi vähitellen noussut Seppo Kääriäinen vankistaa asemaansa suomalaisen politiikan syväluotaajana.
Ujosta iisalmelaispojasta on vuosikymmenten kovan poliittisen koulun kautta tullut arvostettu auktoriteetti, jonka analyysejä menneestä ja arvioita tulevasta on ilo kuunnella ja lukea.
Hannu Lehtilän kirja Kääriäisestä on viileän asiallinen. Vaikka Kääriästä siteerataan paljon, kirja on Lehtilän näköinen. Siitä puuttuvat myös lähes kokonaan värikkäät yksityiskohdat, joita Kääriäisen taipaleelle mahtuu muhkea määrä.
Esimerkiksi Paavo Väyrysen keittiöön pääsemme vain hiukan kurkistamaan. Emme kuitenkaan saa lukea meheviä kuvauksia kahden itsepäisen miehen poliittisesta, ehkäpä muustakin painista.
Olen varma, että Kääriäinen säästelee paukkuja muistelmiinsa. Väitöskirjansa hän teki aikanaan poliittisen ahdistuksen ajamana. Seuraava kirja syntynee aivan erilaissa tunnelmissa. Seesteisen vanhemman valtiopäivämiehen vapaasti kiitävän kynän hengentuotteena.
Jäämme odottamaan.