Yhdysvallat, Britannia ja Ranska löysivät tiensä perinteiseen länsiliittoumaan. Presidentti Trump malttoi mieltään. Venäjä ottaa kaiken propagandahyödyn hyökkäyksestä.
Olivatko öiset iskut Syyriaan kaivattu käänne vuosia jatkuneen verisen sodan pysäyttämiseksi? Tuskin.
Pahensivatko ne vain entisestään Syyrian kansan kärsimyksiä ja entuudestaan vakavaa humanitaarista tilannetta? Ehkä onneksi eivät. Pahin pelko jäi toteutumatta.
Kolmen sotilaallisesti vahvimman länsimaan iskut olivat selvästikin tarkoin rajattuja. Kolme kohdetta oli valittu ydinviestin mukaisesti: niissä on luultavasti kehitetty, piiloteltu tai varauduttu käyttämään kemiallista asetta. Syyriassa kiellettyjen ja epäinhimillisten kemiallisten aineiden käytöstä siviilien tappamisessa on vahvaa näyttöä. Näiden aseiden käyttö ei ole hyväksyttävää mihinkään tarkoitukseen.
Näiden iskujen jälkeen Syyrian presidentti Bashar al-Assad pysyy edelleen vallassa. Hän saa kiittää elämänlangastaan tueksi asevoimalla ja ydinasepelotteella asettunutta Venäjää, joka Lähi-idässä tekee yhteistyötä alueellisen suurvallan Iranin kanssa.
Presidentti Vladimir Putin pelaa Syyriassa kovaa pitkän aikavälin peliä, jonka tavoitteena on varmistaa ja vakiinnuttaa Venäjälle voima-asema Lähi-idässä. Samalla hän rakentaa kansalleen illuusiota, että länsimaat hyökkäävät Venäjää vastaan, koska Venäjä on niin vahva maa. Siihen tarinaan tarvitaan todisteita, vaikka hinta on kova.
Tänä yönä Venäjän asevoimien liikuttelu Syyriassa pidätteli länsimaiden iskuvoimaa enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä.
Jos etenkin Yhdysvaltain tai Britannian ohjus olisi osunut venäläisiin sotilaisiin tai heidän lähelleen, Moskova olisi koventanut jo entuudestaan peräti maailmansodalla pelottelevaa retoriikkaansa. Pahimmillaan Syyrian sodan epäsuorasta vihollisuudesta olisi pudottu suoraan vihollisuuteen. Pelinappuloiden välityksellä käytävä "proxy war" olisi oikeastikin uhannut muuttua maailmansodaksi. Näin ei nyt näytä tapahtuvan.
Maailmassa vallitsee pitkään aikaan hyytävin status quo, jossa pysyvyyttä edustaa sekaannus ja perinteisten blokkiasetelmien hajottaminen yksittäiskysymyksissä.
Syyrian sekava tilanne ei mullistu hetkessä. Jos iskuilla ei saada kemiallisen aseen käyttöä loppumaan, länsimaat voivat sanoa harkitsevansa uusia iskuja. Venäjä jatkaa kovaa ja häikäilemätöntä informaatiokampanjaansa länsimaita vastaan. Nato ja EU eivät ole yhtenäisiä. Se sopii Venäjälle ja Iranille.
Yhdysvaltain impulsiivinen presidentti Donald Trump voi pitää kiinni myös lupauksestaan kannattajille, että ihan pian sieltä tullaan pois. Samalla hän voi esittää olevansa toimeliaampi sotapresidentti kuin edeltäjä Barack Obama oli.
Myönteistä Syyria-iskujen taustalla on, että Trump onnistui pidättämään raivoaan sotahuoneessa paremmin kuin Twitterissä.
Todellisuudessa Yhdysvallat toimi varsin perinteiseen tapaan ottaen yhteyttä liittolaisiinsa, varoittaen kumppaneitaan ja väistäen suoran sotilaskonfliktin Venäjän kanssa, jolta voisi odottaa provokaatioita luottamuksen ollessa lähellä nollaa.
Syyrian lasten ja aikuisten kärsimyksiä näillä iskuilla ei lopeteta. Siihen tarvittaisiin nyt korkeampia voimia.
Kirjoittaja on Lännen Median yhteistuotannon päätoimittaja ja pitkäaikainen ulkomaantoimittaja.