Siitä ei ole aikaa kun puolitoista vuotta, kun tuli kirjoitettua uutisanalyysi poikkeuksellisen hyvässä jamassa olleesta kuntataloudesta.
Kuntien vuosikate nousi vuonna 2017 yli neljään miljardiin euroon ja tulos kahteen miljardiin.
Rahoitusylijäämä ylsi positiiviseksi eikä yhtään kuntaa ollut kriisimenettelyssä.
Hyvän tilanteen taustalla oli yleinen talouden vahva kehitys, kuntien kulukuri kikyineen, tehostunut palvelujen tuottaminen ja hyvä verokertymä, varsinkin yhteisöverotulojen osalta.
Harva kunta suunnitteli veroprosentin nostoa. Kuntien yhteenlaskettu lainakanta jopa supistui.
Tuolloinkin korostui silti se, että tilanne kuntien välillä vaihteli rajusti. Kolmannes kunnista teki negatiivista tulosta.
Poikkeukselliseksi vuosi 2017 näyttää nykyvalossa jäävän. Sitä korostivat myös monet analyysiä kommentoineet kuntajohtajat, joiden horisontti on kauempana kuin yhdessä tilikaudessa.
Pahin viesti kuntien kirstunvartijoille on nyt yleinen talouden laskuvire. Palkoissa on taas liukumaa ja nousupaineita riittää. Investointeja ja kehityshankkeita on siiretty eteenpäin sote- ja maakuntauudistusta odotellessa. Nyt ne kaatuvat kuntien syliin.
Minkä taakseen jättää, sen edestä löytää. Niinpä katseet ja toiveet kääntyvät jälleen kerran sote- ja maakuntauudistukseen.
Toivoa sopii, että uusi hallitus löytää asiassa viisastenkiven, jonka avulla kuntatalouden paineita kyetään helpottamaan. Se on selvää, että iso, voimavaroja tavalla tai toisella yhdistävä uudistus tarvitaan.
Historian valossa näyttää kuitenkin pahasti siltä, että kuntatalouden ongelmat ovat ikuisuuskysymys.
Lue myös: Kuntien talous sakkaa taas – Pohjois-Pohjanmaalla menee vielä keskimääräistäkin heikommin