Nelisen viikkoa sitten Helsinki-Vantaalla nähtiin sellainenkin kuriositeetti kuin onnellinen suomalainen lentoyhtiö.
Finnair oli juuri saanut kotiin Euroopan ensimmäisen Airbus A350XWB -koneen, joten tunnelmat olivat erityisen innostuneet. Syystäkin; voi mennä jonnekin vuoden 2030 tienoille, kunnes kumpikaan globaali lentokonevalmistaja (se toinen on tietysti Boeing) tuo markkinoille jatkokehitysversioiden sijaan tyystin uutta rautaa.
Finnair tavoittelee kaukoliikenteessä voimakasta kasvua, ja nyt sen on tavoitteensa toteuttamista varten vastaanottamassa joukkoa maailman kenties parhaita työkaluja. Kelpaa siinä hieman kakkua syödäkin.
Vanhakantaisen näkemyksen mukaan Finnair on jonkinlainen siltarumpupolitiikan jatke, jonka tarkoitus on turvata kotimaiset yhteydet. Ainoana tavoitteena tämä on vähintäänkin brezhneviläinen, mutta osana suurempaa kokonaisuutta ei sinänsä saavuttamaton. Mikäli lentoyhtiö ei olisi aikanaan keksinyt hyödyntää sijaintiaan läntisen Euroopan ja Aasian välissä, olisi se nyt kooltaan merkittävästi pienempi eikä palvelisi suomalaisiakaan yhtä hyvin. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että Helsingistä kannattaa lentää Rovaniemelle sitä useammin, mitä enemmän kyydissä on japanilaisia turisteja.
Siksi on oireellista, että muuten positiivisen osavuosituloksen yhteydessä toimitusjohtaja Pekka Vauramo katsoi aiheelliseksi muistuttaa yhtiön tekevän tappiota useilla kotimaanreiteillä ja muistuttaa edessä olevan kapasiteetin sopeuttamista. Mitään uutta asiassa ei ole –Jukka Hienonen ja Mika Vehviläinen olivat vuorollaan saman pulman edessä– mutta erityisen ikävältä se tuntuu, kun kasvua odotetaan muualta kuin kotimarkkinasta.
Kummelin kuolematonta ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaista mukaillakseni, lentokoneet tykkää että niillä lennetään. Kotimaista markkinaa ei ylläpidetä ainoastaan hiihtoturisteilla ja maanantaiaamuisin Eurooppaan porhaltavilla vienti-insinööreillä. Toisin kuin yleensä ajatellaan, kotimainen lentäminen on sekin markkinaehtoista; siihen on syynsä, että Norwegian ei sahaa Helsingin ja Joensuun väliä kymmentä kertaa päivässä.
Tämä kannattaa muistaa myös villeimpiä salaliittoteorioita viljeltäessä.