Kärppien syyskaudesta olennaisen tiivistävä näky piirtyi verkkokalvoille Helsingin Kaisaniemessä 5. joulukuuta 2017.
Vaikka näköyhteyttä katsomosta Kaisaniemen ulkokaukaloon sumensi sakea lumipyry, jäi Kärppien Mikael Ruohomaan jatkoaikamaali mieleen tarkkarajaisena.
Ruohomaa harhautti HIFK:n Oliwer Kasken lapsuuden pihapeleissä oppimallaan jalkakikalla ja sipaisi laukauksensa paluukiekon maaliin.
Vaikka kyse oli yhdestä ainoasta osumasta, kertoi Ruohomaan soolo siitä, miksi Kärpät johtaa joulutauon alkaessa Liigaa. Ruohomaa pelasi vaistoillaan, eikä miettinyt, mitä mahdollisesti epäonnistuvasta harhautuksesta ja kiekonmenetyksestä voisi seurata.
Hän muisti vain, mitä päävalmentaja Mikko Manner painotti pelaajilleen ennen kauden alkua useaan otteeseen. Kauden 2017–2018 Kärpissä on lupa, jopa velvollisuus, tavoitella oman osaamisen rajoja – ja tehdä myös virheitä.
Parempaa ohjetta valmentaja ei voi Ruohomaan kaltaisille, kiekollisen pelin onnistumisista eläville jäätaiteilijoille antaa.
Kärppien menestystarina on, totta kai, monen tekijän summa. Joukkueella on uusi, aktiivinen pelitapa, jonka raameissa pelaajat saavat paitsi pelata vahvuuksillaan, myös toteuttaa itseään.
Taktiikkataulun koukeroilla ei ole merkitystä, jos pelaajat eivät pysty vastaamaan valitun pelitavan vaatimuksiin. Kuluvan kauden pelaajahankinnoissaan Kärpät on onnistunut lähes täydellisesti, mistä urheilutoimenjohtaja Harri Aho voi onnitella itseään.
Jään tasolla Ruohomaan, Julius Junttilan, Charles Bertrandin ja Miika Koiviston peli rullaa parhaimpina peli-iltoina niin sähäkästi, että kvartettia voisi sakottaa ylinopeudesta.
Sarjan kärkipaikan merkitystä ei vähättele kukaan, mutta syyskauden kenties arvokkain asia on, että pettymyksiä ja ärräpäitä tarjonneen viime kauden jälkeen Kärppiä seuraava yleisö on ihastunut joukkueeseen uudelleen.
Pelien viihdearvo on ollut kiistaton, eikä kriittisimpienkään kiekkokuluttajien ole tarvinnut poistua Raksilan lehtereiltä Oulun pimeään iltaan tapahtumien tylsyyttä tai viivelähtöjen hitautta jupisten.
Monsieur Manner on pelillisten nyanssien uuttera viilaaja, mutta vaasalaislähtöinen valmentaja puhuu paljon myös ihmisten kunnioituksesta.
Kun seuraa arkiaamuina Kärppien harjoituksia, on helppo huomata, etteivät puheet jää sanahelinäksi.
Vapautunut ilmapiiri näkyy ja kuuluu: on raakaa työntekoa, mutta myös hymyjä ja hyväntuulista herjanheittoa. Toisin kuin joskus aiemmin, ulkopuoliselle ei synny vaikutelmaa siitä, että pelaajat käyvät kustannuspaikallaan tekemässä vain pakollisen.
Peleissä kannattaa seurata, miten Manner huomioi pienimmätkin kannattajat lyömällä näiden kanssa nyrkit yhteen.
Aito välittäminen on pieniä arkisia tekoja, joiden kerrannaisvaikutus summautuu suureksi.
Mestaruusjahti on vasta alussa, mutta jo nyt Kärpät on palauttanut uskottavuutensa jäällä ja sen ulkopuolella. Se on joululahja, jota seuran avainhenkilöt osaavat arvostaa.