Maanantaina 3. elokuuta hallitus julkaisi yhteiskuntasopimuksesta kapulakielisen tiedotteen, jonka sanamuodot oli viilattu niin työnantajille kuin ay-väellekin kelpaaviksi.
Hallitus esitti, että työmarkkinajärjestöt neuvottelisivat 21.8.2015 mennessä:
1. Täsmällisestä tavoitteesta työmarkkinaosapuolille ottaen huomioon hallituksen reunaehdot kilpailukyvyn ja muutosturvan parantamisesta.
2. Prosessista 22.8.2015–31.1.2017.
3. Asialistasta eli käytännön keinoista tavoitteen saavuttamiseksi.
4. Täsmällisestä aikataulusta ja välitavoitteista.
Työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto EK iski aluksi pöytään näkemyksensä siitä, miten hallituksen edellyttämä työn yksikkökustannusten 5 prosentin alentaminen voisi toteutua.
EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on pitänyt neuvottelupöydässä esillä lomarahojen puolittamista, pekkaspäivien poistamista, julkisen sektorin lomien leikkaamista, vapaapäivien poistamista arkipyhiltä, 100 tunnin vuosityöajan pidentämistä ja palkatonta ensimmäistä sairauslomapäivää.
Vastapainoksi työntekijöiden irtisanomistilanteiden muutosturvaa parannettaisiin. EK ei myöskään ehdottomasti vastusta nollatuntisopimuksilla töitä tekevien ihmisten aseman parantamista.
Osa asioista on lainsäädäntökysymyksiä, osa alakohtaisten työehtosopimusten piiriin kuuluvia.
”Ollaanko sitä mieltä, että hallitus hoitaa asian työnantajien puolesta?”
Kun perjantain takarajaan on aikaa alle kaksi vuorokautta, ay-puoli arvioi, että työnantajat eivät vaikuta sitoutuneilta puolentoista vuoden neuvotteluprosessiin. EK haluaa konkreettisia ja talouden käsitteillä mitattavia toimia perjantaina mahdollisesti hyväksyttävään paperiin.
Ay-väen mielestä EK on hipsinyt orjallisesti hallituksen kannanottojen taakse.
”Olemme esittäneet asioita, mutta emme ole saaneet esityksillemme mielestämme vastakaikua. Se on herättänyt kysymyksen, halutaanko kolmikantapöydässä neuvotella ollenkaan vai ollaanko sitä mieltä, että hallitus hoitaa asian työnantajien puolesta”, toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Antti Palola epäilee.
”Omasta mielestämme olemme olleet aloitteellisia ja tehneet aloitteita siitä, mitä varsinaisten neuvotteluiden asialistalla voisi olla. Olemme todenneet, että siellä voivat olla työaikaan liittyvät kysymykset, minkä jälkeen voimme keskustella niistä. Työnantajilla on varmasti omia näkemyksiään työaikakysymyksistä, samoin meillä”, Palola jatkaa.
Työajan pidentäminen tuntimäärällä X ei käy
Akava, SAK ja STTK haluaisivat siis tässä vaiheessa paperin, johon kirjattaisiin vain jatkoneuvotteluiden otsikot. Yksi otsikoista olisi ”työaika”, joka mahdollistaisi myös työajan pituudesta neuvottelemisen, mutta ei automaattisesti tarkoittaisi vuosityöajan pidentämistä tuntimäärällä X.
Työntekijöiden keskusjärjestöjen hallituksissa ei perjantaina aamupäivällä mene läpi paperi, jossa työajan pidentäminen sinetöidään. Sen SAK on tehnyt osaltaan selväksi, eivätkä muutkaan työntekijäjärjestöt usko siihen taikatemppuun, että työajan kategorinen pidentäminen ratkaisisi työllisyyden ja Suomen talouden ongelmat.
Korkeasti koulutettujen Akava huomauttaa joka käänteessä, että sen edustamilla aloilla ihmiset tekevät hurjan määrän palkattomia ylitöitä. Samaa asiaa korostaa STTK.
Lääkäri Juha Sipilä ja Suomi kuntoon -projekti
Kokoomuksen johto on ollut keskiviikkona koolla Rovaniemellä, pääministeripuolue keskustan Jyväskylässä. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) ovat ilmaisseet näkemyksensä siitä, että osapuolien on sitouduttava jo nyt numeroilla mitattaviin tavoitteisiin.
Jos hallituksen talouspolitiikan johtokaksikko pitää kiinni linjastaan, yhteiskuntasopimuksen puolentoista vuoden neuvotteluprosessi ei edes ala.
”Ennuste onnistumisesta ei ole positiivinen”, Sipilä sanoi iltapäivällä Ilta-Sanomille.
”Ennusteesta” puhuessaan Sipilä kuulostaa lääkäriltä, mikä käy yksiin keskustan ”Suomi kuntoon”-vaalilupauksen kanssa.
Politiikassa pätee kuitenkin eri osapuolille lohdullinen viisaus, jonka mukaan jokaisella on oikeus tulkita kulloistakin neuvottelutulosta etujensa mukaisesti.
Hallitus voi sanoa, että otsikko ”työaika” riittää sille tässä vaiheessa, koska työaikaan liittyvien ratkaisujen taloudelliset vaikutukset ovat mitattavissa ja valtiovarainministeriön kansantalousosaston laskettavissa.
Jos sopimus kariutuu, ay-liike nousee johtavaksi oppositiovoimaksi
Jos Sipilän tavoittelema työmarkkinasopimus, jota hallitus kutsuu mahtipontisesti yhteiskuntasopimukseksi, rytisee nurin jo nyt, vaalikausi 2015–2019 saa heti alkukiihdytyksessä todennäköisesti historiaankin jäävän ominaispiirteensä.
Johtavaksi oppositiovoimaksi kohoaa perussuomalaisilla maustettua porvarihallitusta arvosteleva ammattiyhdistysliike, ei oppositiopuolue Sdp.
– Näin tapahtui 1990-luvun alussa, kun Sdp:ssä oli johtajuuskriisi ja ay-kenttä nousi vastustamaan keskustan työreformia, huomautti poliittisen historian asiantuntija Mikko Majander jo tammikuussa. (LM 12.1.)
Historialliset rinnastukset ontuvat usein, mutta yhtäläisyydet 1990-lukuun tuntuvat äkkiseltään häkellyttäviltä. Antti Rinteen johtama Sdp on kriisissä, ja keskusta haluaa pääministeripuolueena uudistaa työmarkkinat. Suomikin köhii lamassa.
Lopputulos taitaa tällä kertaa olla erilainen, sillä Sdp ei saa vuoden 2019 vaaleissa 28:aa prosenttia äänistä (puolueen vuoden 1995 eduskuntavaalitulos). Keskusta sen sijaan voi menettää suurimman puolueen asemansa, jos se leimautuu palkansaajien kurittajaksi (pääministeri Esko Ahon poliittinen kohtalo vaalikaudella 1991–1995).
Pääministeri Sipilällä ja keskustalla on pelissä paljon enemmän kuin kokoomuksella tai perussuomalaisilla, mutta näin kuuluukin olla henkilöllä, jolle kansa on vaaleissa eniten valtaa antanut.