Palkansaajien ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n välejä kuvaillaan tulehtuneiksi.
Yhdestä asiasta osapuolien ekonomistit ja valtiovarainministeriön (VM) virkamiehet saavuttivat toukokuussa yhteisymmärryksen, joka ei lopulta kelvannut myöhemmin muodostetulle hallitukselle.
Elettiin toukokuun hektisiä alkupäiviä, joiden pitkinä mutta rajallisina tunteina hallitustunnustelija Juha Sipilä (kesk.) yritti runnoa kasaan yhteiskuntasopimusta.
EK:n talouspolitiikka-vastuualueen johtaja Jussi Mustonen ja palkansaajien pääekonomistit – Akavan Eugen Koev, SAK:n Olli Koski ja STTK:n Ralf Sund – astelivat VM:ään. Heitä isännöi kansantalousosaston päällikkö Markus Sovala.
Oli tarkoitus sopia, miten kilpailukyky määriteltäisiin.
EK:n Mustonen otti aloitteen: hän esitti, että kilpailukykyä pidettäisiin suhteellisena käsitteenä ja sitä mitattaisiin ”liikkuvaan maaliin”.
Suomeksi: Jos Ruotsin ja Saksan yksikkötyökustannukset nousisivat maiden omien palkankorotusten ja muiden toimien seurauksena, Suomen kilpailukyky paranisi heti. Silloin ei mekaanisesti tarvittaisi 5 prosentin absoluuttisia leikkauksia työn kustannuksiin, vaan suorat leikkaukset olisivat jotain 1:n ja 5 prosentin väliltä.
Ekonomistit ja kansantaloustieteilijät pitävät kilpailukykyä suhteellisena käsitteenä, joten sovun löytäminen oli helppoa. Kädenpuristusten takuumiehinä toimivat VM:n virkamiehet.
Yhteinen muistio kiikutettiin ”isoon pöytään”, jossa istuivat Sipilä ja työmarkkinapomot. Ensimmäinen yritys yhteiskuntasopimuksesta kaatui epärealistiseen aikatauluun, mikä laitettiin tulevan pääministerin kokemattomuuden tiliin.
Uusi ponnistus alkoi 3. elokuuta.
Hallitus julkaisi kapulakielisen tiedotteen, jolle hymyiltiin – mitä hepreaa.
Sanoihin oli kuitenkin kylvetty toisen kierroksen epäonnistumisen siemenet: ”Hallitusohjelman tavoitteena on kilpailukyvyn parantaminen yksikkötyökustannuksia alentamalla vähintään 5 prosentilla. Laskelman toimien vaikutuksista kilpailukykyyn tekee hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa sopiman mittaustavan mukaisesti.”
Ay-puolen valtasi hetkellinen hämmennys siitä, miten kilpailukykyä mitattaisiin.
Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) ilmaisi nopeasti, että hallitus vaati järjestöiltä raakoja leikkauksia koko kakun edestä.
Tämä osittain yllätti ay-liikkeen ekonomistit. Suhteellisesta kilpailukyvystä ei enää puhuttu, vaikka sen käyttämisestä oli vallinnut EK:n ja palkansaajien välillä keväällä sopu.
Palkansaajat kokivat tulleensa petetyiksi. Esimerkiksi SAK haluaa parantaa Suomen kilpailukykyä, mutta pitää asiaa edelleen suhteellisena.
Hallituksen mielestä suorien 5 prosentin leikkausten päälle tarvitaan suhteellisen kilpailukyvyn parantamista pitkällä palkkamaltilla.
Metallimiestä tai terveyskeskuksen hoitajaa käsitteelliset riidat eivät välttämättä kiinnosta, mutta kiistan ratkaisu vaikuttaa heidän arkeensa.
Jos kilpailukyky on suhteellinen käsite, duunarin leipää ei kavenneta paksulla siivulla heti.
Leivästä leikataan ensin pieni siivu, mutta koko ajan seurataan, minne työn kustannukset laukkaavat muissa EU-maissa. Jos ne ravaavat korkealle, paksua siivua ei koskaan leikata.
Taloustieteiden professori Pertti Haaparanta kirjoittaa Akateemisessa talousblogissa (15.9.) kilpailukyvystä ja vaatii hallituksen toimien perumista.
– Pääministeri Sipilän vaatima ’tuottavuusloikka’ suhteellisten yksikkötyökustannusten alentamiseksi on jo toteutunut: Suomen teollisuuden yksikkötyökustannukset suhteessa Saksan teollisuuteen ovat kahdessa vuodessa enemmän kuin puolittuneet, hän laskee.
Suomen suhteelliset yksikkötyökustannukset ovat Haaparannan mukaan laskeneet jo kaksi vuotta OECD:n tilastojen perusteella.
– Missä se näkyy? Ei missään muussa kuin taloudellisen kasvun puutteessa, vientiä kilpailukyvyn paraneminen ei ole auttanut, Haaparanta sivaltaa.
SAK ei siis ole ajatuksineen yksin. Akavan ja STTK:n ekonomistit purevat hekin hammasta, mutta ymmärtävät hallituksen lukinneen kantansa.
Ehkä palkansaajien olisi silti kannattanut kertoa keväisestä yhteisymmärryksestä, vaikka yksittäisen palaverin merkitystä ei pidä liioitella. Nyt julkisuuspeliä on dominoinut hallituksen käsitys kilpailukyvystä.
