RKP:n kansanedustaja, ex-ministeri ja väistynyt puheenjohtaja Carl Haglund on pyytänyt eduskunnasta eroa, jotta hän voisi siirtyä liike-elämään. Haglund on valittu bioenergiatoimittaja Kaidin varatoimitusjohtajaksi elokuun alusta.
Aina ensimmäisenä eduskunnassa eronpyyntöjä käsittelevä puhemiesneuvosto puoltaa Haglundin eroanomusta.
Onko Haglundin ero sitten tällä sinetöity? Ei ole.
Varsinaisen eron myöntää eduskunnan täysistunto. Eron myöntämiseen pitää olla perustuslain mukainen syy.
Tarkalleen ottaen lainkohta kuuluu: "Eduskunta voi myöntää kansanedustajalle tämän pyynnöstä vapautuksen edustajantoimesta, jos se katsoo, että vapautuksen myöntämiseen on hyväksyttävä syy."
Eduskunta joutuu siis arvioimaan, onko siirtyminen Kaidin johtopaikalla "hyväksyttävä syy" eron myöntämiseen.
Historian saatossa hyväksyttäväksi syyksi on katsottu korkeaan virkaan tai johonkin yhteiskunnallisesti merkittävään tehtävään siirtyminen.
Sen sijaan henkilökohtaiset syyt eivät ole kelvanneet eduskunnalle. Näistä esimerkkeinä ovat vuonna 1991 eroa pyytänyt vasemmistoliiton Marjatta Stenius-Kaukonen, joka turhautui vaikutusmahdollisuuksiinsa sekä kristillisten Vesa Laukkanen vuonna 1994, joka ilmoitti lopettaneensa poliittisen toiminnan. Kummankin eroanomus hylättiin.
Kovaa kädenvääntöä käytiin aikoinaan myös Esko Ahon (kesk.) siirtymisestä Harvardiin kesken eduskuntakauden. Aho ei tosin tuolloin hakenut eroa koko eduskunnasta, vaan ainoastaan vapautusta täysistuntotyöstä vajaan vuoden ajaksi. Ahon vapaa myönnettiin äänestyksen jälkeen.
Eroanomuksia ei eduskunnasta esitetä kovinkaan usein, ja yleensä perusteet ovat niin painavia, että ero myönnetään. Näin kävi esimerkiksi keskustan ex-pääministeri Mari Kiviniemelle, joka vuonna 2014 haki eroa eduskunnasta, koska hänet valittiin OECD:n apulaispääsihteeriksi.
Myös tehtävät kotimaisissa ympyröissä ovat kelvanneet perusteiksi: Esimerkiksi kokoomuksen Anssi Rauramo siirtyi Helsinkiin liikuntatoimen johtajaksi vuonna 1998. Vihreiden Irina Krohnille puolestaan myönnettiin ero vuonna 2006, kun Krohn siirtyi Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtajaksi.
Viime vuosien kovin kaplakka syntyi kokoomuksen Lasse Männistön eroanomuksesta. Hän jätti vuonna 2014 eroanomuksen siirtyäkseen Helsingin apulaiskaupunginjohtajan tehtävään. Hänen tilalleen olisi siirtynyt kokoomuksen Laura Räty, joka oli valittu eduskunnan ulkopuolelta sosiaali- ja terveysministeriksi.
Kuviosta teki erityisen kuohuttavan se, että apulaiskaupunginjohtajan paikka vapautui juuri Rädyltä. Käytännössä Männistö ja Räty olisivat siis vaihtaneet paikkoja keskenään.
Asiasta nousi mittava keskustelu, josta Männistö veti johtopäätöksensä ja perui eroanomuksensa.
Mitä tästä kaikesta sitten pitää päätellä Haglundin kohdalla? Ainakin se on mielenkiintoista nähdä, onko liike-elämän varatoimitusjohtajan tehtävä eduskunnan mielestä sellainen asema, joka on perustuslain tarkoittama ”hyväksyttävä syy”.
Mielenkiintoista on myös se, asettuvatko jotkin puolueet vastustamaan Haglundin eroa. Esimerkiksi vasemmistoliiton oululainen kansanedustaja Hanna Sarkkinen ehti jo tuoreeltaan Twitterissä kysyä, onko tehtävä riittävän painava peruste erolle. Kantaa Sarkkinen ei vielä ottanut.
Ja jos veikata pitää, niin tottahan Haglund lopulta eronsa saa, mutta eiköhän tästä kipakka keskustelu saada eduskunnassa aikaiseksi.