Korkeajännitys-sarjakuvissa Battler Britton pudotti Spitfirellään sarjatyönä alas saksalaisten Stukia ja Messerschmittejä.
Koneet piti tietenkin koota Airfix-rakennussarjoista.
Huomattavasti hankalampaa oli kasata Avro Lancaster tai toisen maailmansodan pommikoneiden kuningas B-17, Lentävä linnoitus.
Tarvittiin muoviliimaa, pikkuinen puukko, maalipurkkeja ja pieniä pensseleitä.
Humbrol-maalipurkeista ährättiin pikkupensseleillä tarkalleen oikeat värisävyt koneisiin. Toki kaikkiin tarvittaviin maaleihin eivät taskurahat yleensä riittäneet. Sitten piti enää kiinnittää koneiden tunnustarrat.
Taistelulaiva Bismarckin kokoaminen ja maalaaminen vei kauan. Onneksi Rewell-sarjojen osat olivat laadukkaampia kuin Airfixin. Lopputulos oli kohtalainen, mutta naapurin Simon tarkkoihin tekeleisiin verrattuna surkea, mikä osaltaan laimensi intoa tarttua seuraavaan koottavaan.
Purjelaivojen narujen kanssa leikkimiseen ei koskaan riittänyt sorminäppäryys eikä kärsivällisyys. Kolumbuksen Santa Maria sai jäädä lelukaupan hyllyyn.
Jostain syystä autojen ja siviililentokoneiden kokoaminen ei sytyttänyt ikinä.
Aikuisten miesten hartaudella ja intohimolla kokoamia pienoismalleja voi vain katsella silmät pyöreinä ihaillen.
Että joillakin riittää näppäryyttä ja etenkin kärsivällisyyttä hinkata pienoismalleista noin komeita kaikkine viimeistelyvaiheineen.
Pienoismallin kokoaminen on terapeuttista.
Mutta saa siitäkin stressin revityksi.
Lue juttu pienoismallien kokoamisesta.