Uusi komissio ja sen salkkujako näyttävät suuntaa EU:n kehitykselle. Suomen komissaari on poliittisesti kokemattomin.
Euroopan unionin komission uuden puheenjohtajan José Manuel Durao Barroson odotetaan kertovan parin viikon sisällä, miten hän aikoo jakaa salkut jäsenmaiden nimeämien 24 komissaarin kesken. Salkkujaosta voi tehdä johtopäätöksiä siitäkin, mihin suuntaan unioni kehittyy ja mitkä ovat toimielinten valtasuhteet.
Komission ja etenkin suurten jäsenmaiden vallan tasapainon kannalta on avainkysymys, miten Barroso onnistuu tasapainottelemaan suurten jäsenmaiden toiveiden ja tavoittelemansa itsenäisen puheenjohtajuuden välillä. Britannia, Ranska ja Saksa tavoittelevat kaikki avainsalkkuja, mutta on viitteitä siitä, että ne eivät välttämättä saisi himoitsemiaan tehtäviä.
Komission suurin haaste on kääntää käytännöksi tavoite maailman suurimman talousalueen muuttamisesta maailman kilpailukykyisimmäksi vuoteen 2010 mennessä. EU-alueen talouskasvu on muuhun maailmaan verrattuna yhä alamaissa. Ongelma johtuu suureksi osaksi Euroopan talouksien jäykistä rakenteista. Tehokkaalla komissiolla olisi tässä uudistustyössä avainrooli. Siksi onkin tärkeää, kenelle etenkin kilpailu-, sisämarkkina- ja kauppakomissaarien salkut menevät.
Uusien komissaarien nimilistasta voi päätellä, että komissio aloittaa melkein puhtaalta pöydältä. Väistyvästä komissiosta jatkaa vain kolme komissaaria. Komissiota ei voi kuitenkaan moittia kokemattomaksi, sillä suuri osa komissaareista on entisiä pää- ja ulkoministereitä.
Komission suomalaisedustaja Olli Rehn on kiistatta sen poliittisesti kokemattomin jäsen. Puutetta paikkaavat tietysti Rehnin hankkimat kannukset edellisen komissaarin Erkki Liikasen kansliapäällikkönä ja europarlamentin jäsenenä. Rehnin kokemustausta voikin johtaa siihen, ettei Suomi välttämättä saisi komissiosta niin painavaa salkkua kuin mieli tekisi ja että Rehn olisi enemmänkin tulevaisuuden mies.
Jos Suomen kävisi salkkujaossa huonosti, voi odottaa keskustelua, olisiko tuleen pitänyt heittää painavampi nimi. Merkit viittaavat ainakin siihen, että Rehnin puolesta tehdään töitä laajalla rintamalla, yli puoluerajojen. Suomen menestys komissiopelissä voi jopa vaikuttaa mielialoihin keskustelussa, olisiko EU:n perustuslaista järjestettävä kansanäänestys.
Uuteen komissioon on tulossa kahdeksan naista eli määrä, jonka Barroso asetti vähimmäistavoitteeksi. Tanska ja Hollanti jättivät ehdokkaansa nimeämisen viime tippaan; molempien komissaarit ovat tuskin sattumalta naisia. Tällä taktikoinnilla ne ehkä onnistuvat pääsemään kiinni painaviin salkkuihin. Uusista jäsenmaista vain Puola lähettää Brysseliin naiskomissaarin. Palkkio tästä on todennäköisesti tärkeä komissaarisalkku.
Suomen kannalta tärkeää maatalouskomissaarin salkkua on soviteltu Tanskan entisen maatalousministerin Mariann Fisher Boelin käteen. Valinnan osuminen Tanskaan ei olisi Suomelle paras mahdollinen ratkaisu jo maiden erilaisten viljelyolojen vuoksi.
Europarlamenttivaalit voittaneilla konservatiiveilla on uudessa komissiossa vahvin edustus. Liberaalipuolueilla, joihin myös keskusta kuuluu europarlamentissa, on komissaarijoukkueessa erittäin vahva joukkue europarlamentin paikkamäärään nähden. Lisäksi parlamentin toiseksi suurimmalla ryhmällä sosiaalidemokraateilla on yksi komissiopaikka vähemmän kuin liberaaleilla. Parlamentin ja komission voimasuhteet eivät liity toisiinsa, mutta ne voivat vaikuttaa näiden toimielinten suhteisiin.