EU:n komission esitys maataloustukien leikkauksesta on tyrmistyttävä maalle, jossa maidontuotanto on maatalouden runko. Nyt joutuvat tulikokeeseen usean huippukokouksen päätökset maatalouden turvaamisesta myös EU:n pohjoisilla alueilla.
Suomi ei voi tyytyä EU:n komission keskiviikkona tekemään esitykseen, joka supistaisi kohtalokkaasti etenkin maidontuotannolle suunnattua tukea. Maidon tavoitehinta laskisi jo ensi vuonna peräti 28 prosenttia ja voin 35 prosenttia. Nousevien kustannusten kanssa kamppailevalle tuotantosuunnalle sellainen olisi sietämätöntä. Maitokiintiöiden säilyminen vuoteen 2015 lämmittää, mutta ei menetyksiä vastaavasti.
Suomalaiselle maataloudelle vierasta ja moraalisesti arveluttavaa esityksessä on myös pinta-alatuen painottaminen tuotannon kustannuksella. Tuen irrottaminen tuotannosta vuodesta 2006 alkaen lisäisi näennäisviljelyn houkutusta koko EU:n alueella. Byrokratiakin lihoisi, kun tarvittaisiin entistä enemmän valvontaa.
Myös alan tulevaisuuden turvaamiseksi esityksen muuttaminen on välttämätöntä. Jo uhka, että tulot pienenisivät vuoteen 2007 mennessä noin 20 prosentilla, saa monet tulevaisuuttaan miettivät maatilojen nuoret hylkäämään aikeet tilanpidon jatkamisesta. Kun muilla aloilla voidaan odottaa palkkojen vähittäistä nousua, maataloudessa jouduttaisiin varautumaan suurehkoon tulotason alenemiseen asteittain. Jo nykyisellään maitotilojen tulojen jakaminen työtuntien määrällä todistaa palkkatason pieneksi vaikkapa teollisuudessa maksettaviin palkkoihin verrattuna.
Myös tosissaan tuottamaan tottuneille suomalaisille kasvinviljelytiloille tuotannosta irrotettu tukijärjestelmä olisi sopimaton. Vaikka viljan tavoitehinta laskisi suhteellisesti vähemmän kuin maitotuotteissa, monet täkäläiset viljatilat joutuisivat ahdinkoon.
Tuskinpa kokonaisuudistus valmistuukaan ensi kesäkuuhun mennessä. Se on maatalouskomissaari Franz Fischlerin asettama tavoite. Monilla tahoilla pidetään todennäköisenä, että alalla edetään osittaisuudistuksin. Ensiksi toteutetaan helpoimmin hyväksyttävät osat. Todennäköisenä kokonaisuudistuksen alkamisajankohtana pidetään vuotta 2007, jolloin EU:n itälaajeneminen on toteutunut.
Ehdotuksen vastustajin kuuluu Suomen ja Välimeren maiden ohella suuri ja vaikutusvaltainen Ranska. Vaikka muun muassa Saksa, Britannia ja Ruotsi vaativat vielä pitemmälle meneviä uudistuksia, ne eivät voi edellyttää koko EU:n maataloutta uhkaavia muutoksia. Vaikka EU:n uudet jäsenmaat kykenisivät alkuvaiheessa tuottamaan halvalla suuria määriä elintarvikkeita, myös niissä joudutaan yleisen kustannustason nousun myötä tarkistamaan hintoja.
Tuotannon alasajo ehdotetun muutoksen vuoksi maataloutensa nykyaikaistaneissa maissa, kuten Suomessa, merkitsisi EU:lle heittäytymistä epävarmojen maailmanmarkkinoiden varaan. Se ei olisi myöskään muutosta ajavien jäsenmaiden etu.
MTK:n sekä maa- ja metsätalousministeriön laskelmat Suomen maataloutta uhkaavista menetyksistä poikkeavat toisistaan liki sadalla miljoonalla eurolla. MTK laskee vaikutuksiksi 170 miljoonaa euroa, ministeriö 75 miljoonaa euroa. Ministeriössä katsotaan, että MTK ei ota huomioon parannuksia, jotka Suomi on neuvotellut viime heinäkuussa annettuun tiedonantoon.
Ne pienentävät Suomen tiloille tulevia tukien leikkauksia.Myös uuteen esitykseen sisältyvä mahdollisuus nostaa epäsuotuisten alueiden LFA-tukea nykyisestä kuuluu myönteisiin puoliin. Nykyisin koko Suomi on LFA-aluetta.
Etujärjestön ja ministeriön laskelmien eroavaisuus on tuttu ilmiö. Tässä vaiheessa on turhaa ryhtyä kiistelemään siitä, kumpi on lähempänä totuutta. Kaikkien suomalaisen ruuan tuotannon tulevaisuudesta huolta kantavien on suunnattava tarmonsa siihen, että komission esitys saadaan muuttumaan muotoon, jolla varmistetaan Suomen maatalouden tulevaisuus.