Euroopan unioni on huonossa jamassa. Järjestö laajenee 25 maan yhteisöksi, mutta yhteinen poliittinen sävel, unelma ja tahto, ovat kadonneet. Suuret jäsenmaat ajavat omia etujaan.
Kaikkein raadollisimmin suurten asenne on näkynyt Ecofinin eli jäsenmaiden valtiovarainministereiden neuvoston toiminnassa. Saksa ja Ranska ovat saaneet rikkoa toistuvasti Emun vakaussopimusta seurauksitta. Jos pienten maiden talouspolitiikka olisi yhtä huoletonta, rapsut olisivat tulleet jo moneen kertaan.
Ranskan ja Saksan julkisen talouden alijäämä ylittää vakaussopimuksen rajan jo kolmantena vuonna peräkkäin. Sopimus edellyttää, että jäsenvaltiot pitävät alijäämänsä enintään kolmessa prosentissa bruttokansantuotteesta. Ellei se onnistu, komission on pistettävä alulle rankaisutoimet, joista tiukimmat etenevät rahasakkoihin.
Kasvu- ja vakaussopimuksen tehtävä on patistaa euromaita tarkkaan taloudenpitoon. Jos talous velkaantuu, kaikki euromaat kärsivät siitä. Tiukka vakaussopimus kurinpitosanktioineen oli nimenomaan Saksan vaatimus. Nyt se rikkoo yhdessä Ranskan kanssa sopimusta häikäilemättä. Kun Ecofin-neuvosto lepsuili marraskuun kokouksessa eikä rangaissut Saksaa ja Ranskaa, komissio päätti viedä Ecofinin päätöksen oikeuteen.
Komission päätös on rohkea. Aikaisemmin se ei ole uskaltanut vastustaa suuria jäsenmaita näin selvästi. Tietenkin parempi vaihtoehto olisi ollut, jos Ecofin-neuvostolla olisi ollut selkärankaa olla alistumatta Saksan ja Ranskan saneluun. Nyt on pelättävissä, että komission ja joidenkin jäsenten suhteet hyytyvät oikeusprosessin takia. Toinen vaara on nouseva korkotaso, joka toisi uutta epävarmuutta Euroopan talouteen. Toisaalta epävarmuutta lisää myös epäselvyys tavoista, joilla vakaussopimusta sovelletaan.
Komissiolla ei kuitenkaan ollut muita vaihtoehtoja kuin viedä asia oikeuteen, onhan sen tehtävä valvoa vakaussopimuksen noudattamista. Komissio haluaa selvyyden, tekikö neuvosto oikeat johtopäätökset soveltamalla lievää linjaa kahteen suureen jäsenmaahan.
EU:n lähtökohta on, että pelisäännöt ovat samat pienille ja suurille maille. Jokaisen on noudatettava niitä; vapaamatkustajia ja erivapauksia ei voida sallia. Komissio taas on kaikkien jäsenmaiden edunvalvoja. Se pitää huolen, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla ja että kaikki noudattavat yhteisiä määräyksiä. Jos komissio ei olisi vienyt asiaa oikeuteen, jatkossa komission yli olisi kävelty mennen tullen.
paakirjoitus@kaleva.fi