Kolme suurta EU-maata paikkailivat suhteitaan, varoivat synnyttämästä pelkoa uudesta ytimestä ja vaativat talousvallan keskitystä superkomissaarille. Nimenomaan tehoa talouteen EU kaipaakin.
Saksan, Ranskan ja Britannian johtajien tapaaminen Berliinissä torstaina herätti jo etukäteen huolta muissa EU-maissa. Etenkin pienet jäsenmaat epäilivät kolmen muskettisoturin sopivan asioista muista välittämättä. Näin ei tapahtunut. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että kolmikko pyrkii ja pystyy herkästi sanelemaan EU:n kehityksen. Juuri mitään ei tehdä, elleivät isot jäsenmaat ole yksimielisiä.
Euroopan unionilla riittää ongelmia niin kolmen suuren kuin muidenkin ratkaistavaksi. Unioni laajenee vappuna 25 maan yhteisöksi, mutta perustuslakineuvottelut ovat jumissa. Tulevista rahoituskehyksistä riidellään. Saksa ja Ranska eivät kykene noudattamaan euroon siirtyneille maille määrättyä vakaussopimusta. Muut Emu-maat joutuvat katsomaan sivusta, kun ne rikkovat yhdessä sovittuja pelisääntöjä.
Talouskasvukin junnaa paikallaan eikä suurtyöttömyys ole hellittänyt. Lisäksi Irakin sota synnytti kuilun Britannian sekä Saksan ja Ranskan välille.
Berliinin kokouksessa Britannian Tony Blair, Ranskan Jacques Chirac ja Saksan Gerhard Schröder varoivat ärsyttämästä muita EU-maita. Kolmikko vakuutti epäilijöille, ettei sillä ole mitään ylivaltapyrkimyksiä, aikeita synnyttää uutta direktoraattia, joka sanelisi ratkaisut muille. Kolmen suuren maan johtajat vain pitävät oikeutenaan kokoontua keskenään, asuuhan niiden alueella 45 prosenttia laajentuvat unionin kansalaisista.
EU:n suuret maat ovat aiemminkin pitäneet palavereita keskenään. Uutta ehkä nyt oli se, että Saksa ja Ranska tarvitsevat laajentumisen jälkeen aikaisempaa kipeämmin myös Britannian tukea. Yhteistyöstä hyötyvät kaikki. Saksa ja Ranska ovat joutuneet toteamaan, etteivät ne voi toimia uskottavasti ulkopolitiikassa, ellei niillä ole jonkinlaista kanavaa maailman mahtavimpaan valtioon, Yhdysvaltoihin. Britannian tehtävänä on toimia välittäjänä. Britannia on yhä euroskeptinen eikä kuulu rahaliittoon. Kolmikon jäsenyys avaa sille paikan eurooppalaiseen keskustelupöytään.
Pienille maille kolmen suuren yhteistyön tiivistyminen ei tiedä hyvää, vaikka Berliinissä ei uutta sisäpiiriä syntynytkään. Euron isä ja EU:n visionääri Jacques Delors on syystä ollut huolissaan. Hänen mielestään EU:lla on edessään tuhon tie, ellei se löydä yhteistä säveltä nykyisessä kriisissä. Hänen mielestään EU voi selvitä vain, jos se sallii pienempien maaryhmien tiivistää halutessaan yhteistyötään.
Johtotroikka ei Berliinissä sanellut, vaan päätyi samoihin johtopäätöksiin kuin komissiokin. EU tarvitsee pikaisia tekoja talouden vauhdittamiseksi. Lissabonin huippukokouksen taloutta ja työllisyyttä koskevat päätökset ovat jääneet hurskaiksi julistuksiksi. Tällä menolla EU ei nouse vuoteen 2010 mennessä maailman dynaamisimmaksi talousalueeksi, kuten Lissabonissa päätettiin vuonna 2000.
Kolmikko esittääkin unioniin talousuudistuksista vastaavan superkomissaarin virkaa. Esitystä voi kannattaa, mutta vain sillä ehdolla, että tehtävään valitaan henkilö, joka kykenee paimentamaan myös Saksan ja Ranskan noudattamaan budjettikuria ja vakaussopimusta. Riittävillä valtuuksilla varustettu superkomissaari voisi niin ikään etsiä ja edistää uusia täystyöllisyyteen tähtääviä toimia ja valvoa, että jäsenmaat noudattavat sovittuja ratkaisuja.