EU:n presidentin viran perustaminen on syystä vastatuulessa. Komissio esittää parlamentille lisää valtaa.
Panokset kasvavat pelissä, jossa piirretään EU:n tulevaa rakennetta laajentumisen kynnyksellä. Peli on saanut lisäväriä tulevaisuuskonventin ja joidenkin isojen jäsenmaiden suurisuuntaisista visioista. Torstaina mukaan tuli omalla versiollaan EU:n komissio.
Komission papereista puuttui kuitenkin odotetuin eli kulisseissa valmisteltu perustuslakiluonnos. Puheenjohtaja Romano Prodi jätti sen pöytälaatikkoon, koska siitä ei päästy komissaarien kesken yksimielisyyteen. Näin komission linjaus jäi vielä puolinaiseksi.
Joka tapauksessa komission julki tulleet esitykset ovat tervetullut käsijarrutus konventille, joka on menossa liian pitkälle. Komission linjaukset käyvät hyvin yksiin pienten jäsenmaiden, myös Suomen, ajatusten kanssa.
Eniten huomiota on saanut konventin puheenjohtajan, Ranskan entisen presidentin Valery Gisçard d'Estaingin sekä Britannian, Ranskan ja Espanjan hellimä ajatus uudesta presidentin virasta koko unionille. Komissio ei odotetusti lämmennyt presidenttiydelle, ei ehkä vähiten siksi, että uusi virka söisi sen omaa valtaa. Oli peruste mikä hyvänsä, johtopäätös on oikea.
Presidentin viran sortumista omaan mahdottomuuteensa jo ennen perustamistaan enteilee se, että Giscard ilmoitti keskiviikkona pitävänsä virkaa tarpeettomana. Esitys olikin ilmeinen koepallo, jonka ilmassa pysyminen on nyt sitä kannattavien suurten jäsenmaiden varassa. Temppelinharjalla on Saksa.
Komissio pitää julkisena silmämääränään, että nykyinen tasapaino säilyy unionin instituutioiden välillä. Tästä huolimatta sen esitykset lisäisivät toteutuessaan huomattavasti europarlamentin valtaa. Parlamentin lainsäädäntö- ja budjettivalta kasvaisi merkittävästi. Parlamentti, eikä enää EU-johtajista koostuva neuvosto, valitsisi komission puheenjohtajan.
"Kauhun tasapainon" komission ja neuvoston välillä komissio säilyttäisi sillä, että neuvoston tulisi siunata komission puheenjohtajan valinta. Samaten neuvosto valitsisi komissaarit ja komission esittämän EU:n "ulkoministerin", josta tulisi komission kakkosmies. EU:n nykyinen ulkopolitiikka on niin lapsen kengissä, että nykyisen korkean edustajan ja ulkoasiainkomissaarin töiden yhdistämistä voi pitää hyvänä, joskin pahasti myöhässä olevana esityksenä.
Komissio esittää uutena asiana, että europarlamenttiin valittaisiin "rajattu määrä" edustajia ylikansallisilta vaalilistoilta. Jo nyt suurimpien puolueiden edustajat ovat ryhmittyneet parlamentissa ylikansallisesti saman ideologisen katon alle. Tästä ja muista liittovaltion suuntaan unionia vievistä ehdotuksista, puhumattakaan perustuslaista, on syytä käydä perusteellinen keskustelu ennen päätöksentekoa.
Konventin on määrä saada esityksensä valmiiksi ensi kesäkuussa, jolloin se menee EU-johtajien käsittelyyn. Edessä on siis aluksi vääntö konventin raportista ja myöhemmin uusi vääntö poliittisten johtajien kesken siitä, mitä raportista toteutetaan ja missä aikataulussa.
Tulevaan hallitusten väliseen konferenssiin (HVK) liittyy suuria intohimoja. EU:ssa puhetta ensi vuoden lopulla johtava Italia haluaisi aloittaa HVK:n heti konventin valmistumisen jälkeen. Suomi ei pitäisi niin kiirettä. Suomen hallituksen linja olla nimittämättä vielä ministeritason edustajaa konventtiin perustuu ajatukseen olla sitoutumatta liiaksi asioihin liian varhain ja saada näin poliittista liikkumavaraa. Ministerin ehtii nimittää tehtävään tarvittaessa vaalien jälkeenkin.