Laajentunut EU ei voi täyttää sille asetettuja odotuksia, jos sen budjetti rajataan yhteen prosenttiin unionin BKT:sta. Komission ympäristöasioiden pääosaston osaston johtaja Timo Mäkelä ennakoi torstaina, että EU:n komissio tulee torjumaan kuuden nettomaksajamaan vaatimuksen menojen rajaamisesta.
Komissio antaa lähiviikkoina oman kannanottonsa unionin tulevien vuosien rahankäytöstä. Ehdotusta viimeistellään komission ylimääräisessä kokouksessa sunnuntaina 25. tammikuuta, mutta sen julkistamisen ajankohtaa ei ole vielä päätetty.
Komission puheenjohtaja Romano Prodi on kuitenkin jo todennut, ettei yhden prosentin rahoitus riitä jos EU:n halutaan toteuttavan kaikki ne vanhat ja uudet tehtävät, jotka jäsenmaat ovat sille antaneet. Lisäksi laajentuminen kymmenellä uudella maalla tuottaa lisää töitä unionin hallinnolle.
Mäkelän mukaan komissio todennäköisesti julkistaa erilaisia malleja siitä, miten EU voisi toimia erilaisilla rahoituskehyksillä. Tavoitteeksi nousee todennäköisesti myös yksinkertaistaminen; nykyisestä eri rahoitusohjelmien tilkkutäkistä halutaan selvästi suoraviivaisempi malli.
Saksa halusi kytköksen
Rahoituskehyksestä vuosille 2007—2013 on määrä alkaa neuvotella tämän vuoden aikana. Mäkelän mukaan on selvä, että ratkaisut rahoituskehyksestä on nyt kytketty neuvotteluihin uudesta EU-perustuslaista, joka kariutui joulukuun huippukokouksessa.
"Saksa ei ollut valmis liikkumaan perustuslakineuvotteluissa, koska se nimenomaan halusi kytkeä rahoitusneuvottelut ja perustuslain", arvioi Mäkelä.
Näin Saksa pääsee painostamaan Espanjaa ja Puolaa, joiden se katsoo torpedoineen ratkaisut uudesta perustuslaista, kun ne eivät suostuneet tinkimään äänivallastaan.
Saksa on EU:n suurin nettomaksaja ja rahoittaa joka vuosi EU:ta kymmenen miljardin euron edestä. Summa vastaa 0,5 prosenttia Saksan BKT:sta. Budjettivajeensa kanssa vaikeuksiin joutunut Saksa onkin näreissään siitä, että se joutuu nyt ottamaan lainaa rahoittaakseen mm. Espanjaa ja Italiaa, jotka ovat nyt EU:n nettosaajamaita.
Saksan tavoite on Mäkelän mukaan suunnata unionin rahoitusta entistä tarkemmin talouskasvun edistämiseen, yrittäjyyden kehittämiseen, tutkimukseen ja kehitykseen. Varsinainen koheesiorahoitus eli aluetuki pitää Saksan mielestä suunnata entistä tarkemmin uusille jäsenmaille.