Komission kaikkia esityksiä luoda Euroopan ”supervalta” ei pitäisi tyrmätä. Niistä useimmat kaatunevat kuitenkin suurten jäsenten vastarintaan.
Ratkaiseva kädenvääntö laajentuvan Euroopan unionin tulevista rakenteista ja pelisäännöistä on lähestymässä. EU:n komissio heitti äsken pöydälle kunnianhimoiset esityksensä. Jos ne toteutettaisiin sellaisinaan, unionista kehittyisi jonkin sortin ”supervalta”.
Sanaa ”supervalta” ei pidä sotkea sanaan ”supervaltio”. Supervalta-EU pysyisi yhä perimmiltään valtioliittona, vaikka se saisi komission aseman vahvistumisen kautta lisää liittovaltiopiirteitä. Supervaltio-EU olisi sen sijaan puhdas liittovaltio, jossa itsenäiset kansallisvaltiot olisivat jo historiaa.
Komission perustavoite on selvä; se pyrkii perimään jopa korkojen kera takaisin valtaa, jota se on menettänyt suurille jäsenmaille. Syitä rapautuneeseen valtaan komissio ja etenkin sen johto saa hakea myös itsestään.
Komission tiedoksianto tulevaisuuskonventille sisältää tukun periaatteellisesti isoja ehdotuksia. Ensinnäkin EU:n neuvoston tulisi vastaisuudessa tehdä päätöksiä kautta linjan määräenemmistöllä; nyt esimerkiksi vero- ja sosiaaliasioissa vaaditaan yksimielisyys.
Toiseksi komissio haluaisi kiristää EU:n budjettikuria. Rahapolitiikkahan on jo EKP:n yksinoikeus, mutta talous- ja finanssipolitiikka on vielä jäsenvaltioiden reviirillä. Euromaille komissio perustaisi virallisen päätöksentekoelimen. Kolmanneksi komissio ajaa EU:n yhteistä ulkorajavalvontaa sekä yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Neljänneksi komissio tehostaisi unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja ottaisi itselleen yksinoikeuden tehdä ulkopoliittisia aloitteita.
Komission esitykset olisivat toteutuessaan huima poikkeama nykykäytännöistä. Niitä on syytä muuttaa, koska ne toimivat jo nyt huonosti. Siksi esitykset kannattaa ensin tutkia ja vasta sitten hutkia. On nähtävä sekin, että ns. yhteisömenetelmä on pienelle maalle hallitusten välisyyteen perustuvaa mallia parempi vaihtoehto. Ei ole yllätys, että suurista jäsenistä etenkin Ranska ja Britannia ovat nyrpeitä ehdotuksille.
Ranska ja Britannia ovat ehdottaneet, että EU:n neuvostolle valittaisiin presidentti. Puolivuosittain vaihtuva puheenjohtajuus ei ole EU:lle välttämättä paras johtamisjärjestelmä. Brysselin byrokratia on silti jo nyt niin turpea, ettei uusia virkoja tarvita. Sitä paitsi presidenttiys vain vahvistaisi suurten asemaa.
Myöskään ehdotus tiukemmasta makrotalouskurista ei miellytä suuria. Komissio halusi jo talvella antaa Saksalle varoituksen löysästä taloudenpidosta, mutta se vesittyi Saksan lupaukseksi kiristää linjaansa. Äsken Ranska väläytti haluavansa poiketa eurokurista. Paha tapa uhkaa levitä. Komission esitys onkin mannaa säännöistä kiinni pitäville kuten Suomelle.
Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tarve tuli taas kerran kipeästi esiin Lähi-idän kriisissä. Komissio ehdottaa, että neuvoston alaisuudessa toimivan ulkopolitiikan korkean edustajan ja ulkoasiainkomissaarin tehtävät yhdistettäisiin osaksi komissiota. Ehdotus superkomissaarista on harkinnan arvoinen. Sen sijaan ajatus ulkopoliittisen aloiteoikeuden antamisesta vain superkomissaarille kajoaa turhan pitkälle jäsenmaiden oikeuksiin.
Komissio esittää rohkeita visioita. Niiden aika on juuri nyt, EU:n laajentumisen kynnyksellä. Ainakaan kaikkea ei kannata tyrmätä suoralta kädeltä. Suomessakin saisi visioida. Muutoin käy äkkiä niin, että muut päättävät EU:n tulevaisuudesta.