Euroopan komissio tavoittelee ulkomaanpuheluiden hinnan alentamista karsimalla keinotekoisia maksuja. Tämä vastaa vahvasti kansalaisten etuja.
Jokainen ulkomailla liikkunut on oppinut siihen, että tapa käyttää matkapuhelinta muuttuu heti, kun valtakunnan raja ylittyy. Ei riitä, että soittaminen maksaa enemmän. Laskua alkaa kertyä jo siitä, että kännykkään ylipäätään vastaa. Hinnoista ei puhelimen käyttäjällä ole yleensä mitään tietoa.
Tämä tilanne ei vastaa lainkaan vapaan liikkuvuuden ja avointen sisämarkkinoiden ajatusta, ja vielä vähemmän se vastaa kuluttajien eli tavallisten kansalaisten etuja. Etenkin, kun korkeille puheluiden hinnoille vieraissa verkoissa ei ole todellisia perusteita.
Komissio on nyt tietoyhteiskunnasta vastaavan luxemburgilaiskomissaarin Viviane Redingin johdolla lähtenyt ristiretkelle asian muuttamiseksi. Lokakuussa EU avasi kuluttajille suunnatun internetsivun, jossa pystyy vertailemaan puhelujen hintoja eri maissa. Se oli viikkokausien ajan vierailluin kohde koko komission sivustoilla.
Tiedoista kävi ilmi, että hinnat vaihtelevat huimasti. Ahvenanmaalaisen operaattorin liittymällä puhutaan Ruotsissa 20 sentillä neljän minuutin puhelu, maltalaisella puhelimella Latviassa siihen menee yli 13 euroa. Vertailusta näkee, että esimerkiksi suomalaisten operaattorien hinnat vaihtelevat paljon riippuen siitä, missä maassa ja kenen verkossa liikutaan. Saksalainen asiakas taas maksaa rutkasti enemmän naapurimaassaan Ranskassa kuin kaukana Kreikassa.
Redingin kabinetti valmistelee parhaillaan hintavertailun päivittämistä. Alustava havainto on, että syksyn jälkeen tilanne ei ole oleellisesti muuttunut mihinkään. Erikoistarjouksia on ollut, kokonaiskuva ei ole liikahtanut.
Keskiviikkona Pariisissa puhuessaan Reding julisti uuden vaiheen alkaneeksi. Hänen mukaansa komissio ei voi kehottaa eurooppalaisia jättämään puhelimiaan kotiin, kun matkustavat. Sen sijaan jo tänä keväänä on luvassa sääntöehdotus, joka koskisi kansainvälisten puheluiden hintoja.
Mitään tavoitehintaa ei aseteta. Sen sijaan ajatuksena on, että kansainväliset hinnat eri verkoissa tapahtuvista puheluista eivät olisi sen korkeampia kuin kansalliset hinnat. Kyseessä ovat niin sanotut roaming-maksut, joita maksetaan toisen operaattorin verkossa tapahtuvista puheluista.
Eräiden arvioiden mukaan nämä hinnat Euroopassa ovat nyt noin nelinkertaiset verrattuna todellisiin kustannuksiin. Se tarkoittaa, että puhelinten käyttäjät maksavat ulkomailla ollessaan ennen muuta tyhjästä. Operaattoreille puolestaan nämä sopimukset ovat hyvin edullinen tulonlähde. Euroopan maat eivät myöskään ole tasapuolisessa asemassa. Esimerkiksi Välimeren turistikohteet vilisevät ulkomaisia puhelimen käyttäjiä.
Reding ottaa malliksi EU:n säännöt, joiden mukaan rajat ylittävien pankkisiirtojen kustannukset eivät saa ylittää kansallisten pankkisiirtojen hintoja.
Puheluiden hinnoissa on kyse juuri sellaisesta asiasta, jossa Euroopan tasoinen säätely toimii kuluttajien hyväksi. Markkinamekanismi ei ole toiminut: maiden sisäinen rajukin hintakilpailu lopahtaa heti, kun mennään rajojen yli.
Nykyinen tilanne jarruttaa Euroopan kehitystä. Yhteinen hinnoitteluperiaate poistaa pelkoja arvaamattomista kustannuksista ja todennäköisesti oleellisesti lisää puhelinten käyttöä. Se taas lisää Euroopan yhteisyyttä tavalla, joka on kaikkien etu.