Jättisakot johtaville hissiyhtiöille oli EU:n komission voimannäyttö. 142 miljoonan euron sakko syö Koneen tulosta ja sen imagoa.
Euroopan unionissa puhutaan kauniisti tarpeesta tehdä EU:sta hyödyllinen myös arjen elämässä. Näytöt ovat vain jääneet vähiin. Sitäkin rohkaisevampi on komission päätös langettaa johtaville hissiyhtiöille EU:n historian suurimmat kartellisakot.
On onnetonta, että megasakot pulittamaan joutuvien joukossa on Suomen kansainvälisimpiin yrityksiin kuuluva Kone. Vaikka Kone sai yhteistyöhalunsa ansiosta puolet sakoistaan anteeksi, 142 miljoonan euron rangaistus on noin 40 prosenttia yhtiön viime vuoden liikevoitosta. Imagotappion suuruutta voi vain arvailla.
Sakkoihin tuomitut yhtiöt valmistavat hissejä, liukuportaita ja liukuvia kävelyalustoja. Rangaistuista yrityksistä Otis arvioi, että koko maapallon väkilukua vastaava ihmismäärä käyttää sen tuotteita yhdeksässä päivässä.
Komissio lätkäisi viidelle yhtiölle yhteensä lähes miljardin euron sakot. Tähtitieteellinen summa perustuu markkinoiden ja yritysten kokoon, vuosikausia jatkuneeseen kartellitoimintaan ja siihen, että saksalainen ThyssenKrupp jäi kiinni jo toisen kerran. Yrityksille ei ole kunniaksi, että komissio aloitti tutkimukset itse saamiensa vihjeiden perusteella. Yritykset olisivat siis jatkaneet laittomuuksia, jos käry ei olisi käynyt.
Yritykset ja niiden etujärjestöt, joukossa Elinkeinoelämän keskusliitto EK, vannovat juhlapuheissa vapaan kilpailun nimiin. Komission kilpailukomissaari Neelie Kroesin kertomat esimerkit yritysten käyttämistä keinoista kertovat kuitenkin aivan muusta.
Rangaistut yritykset informoivat toisiaan tarjouspyynnöistä ja koordinoivat tarjouksensa ennalta sovittujen kartellikiintiöiden mukaan. Ne yritykset, joiden vuoro oli "hävitä" tarjouskilpailu, lähettivät korkeampia valetarjouksia. Yritykset peittelivät toimintaansa järjestämällä tapaamisia baareissa ja ravintoloissa maaseudulla tai ulkomailla. Ne jopa käyttivät ennalta maksettuja puhelinkortteja välttääkseen paikantamisen. Tällainen vilunki on totuttu normaalisti liittämään järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Jupakka ei ole välttämättä vielä edes loppuun käsitelty. Kartellista kärsimään joutuneet voivat vaatia yrityksiltä vahingonkorvauksia, jotka tulisivat EU:n budjettiin menevien, komission määräämien sakkojen päälle. Jatkojutut ovat mahdollisia, koska kartelliyhtiöiden toimittamat tuotteet on sidottu komission mukaan jopa 20-50 vuoden huoltosopimuksiin.
Avoin kysymys on myös se, johtaako kartellipaljastus vielä uusiin henkilövaihdoksiin. Kroesin mukaan yhtiöiden kansalliset johdot tiesivät laittomuuksista, yrittivät salata ne ja jatkoivat kartellitoimintaa. Kone on kiistänyt, että Suomen pääkonttorissa olisi tiedetty kartellista tai hyväksytty se. Kone vakuuttaa myös rangaisseensa syyllisiä, joista osa on lähtenyt yhtiöstä. Vähempää Koneelta ei olisi voinut odottaakaan.
Koneen asemaa skandaalissa hankaloittaa, että sen hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin on myös EK:n hallituksen puheenjohtaja. Herlin ei ole ainakaan vielä antanut omaa meriselitystään. Sellainen olisi välttämätön sekä Koneen että EK:n uskottavuuden kannalta. EK:n edeltäjän TT:n hallituksen puheenjohtaja Heikki Pentti jätti paikkansa 2003 yhäkin selvitettävinä olevien asfalttikartelliepäilyjen vuoksi. Vaikka Kone voi valittaa komission päätöksestä, kysymys ei ole nyt epäilystä.