Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii toimia, mutta taakanjakokeinojen maiden välillä pitää oikeudenmukaisia. EU:n komission näkemys Suomen metsien merkityksestä hiilidioksidin sitojana vaatii oikomista. Vaarassa ovat nyt suomalaiset biotaloushankkeet.
Ylikansallisena toimijana Euroopan unionille istuu erinomaisesti rooli keskeisen maailmanlaajuisen uhan, ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kun unionimaita on 28 ja kun päästörajoituspäätöksissä liikutellaan merkittäviä taloudellisia arvoja, unionin linjausten teko on vaativa urakka.
Jäsenmailla on tästä huolimatta oikeus odottaa asiantuntevaa kohtelua. Viime heinäkuussa unionin komissio julkisti tuoreimman kasvihuonepäästöjä koskevan linjauksensa, jonka oikeudenmukaisuutta Suomessa on nyt täysi syy kysellä.
Jos komission esitys toteutuu sellaisenaan, Suomeen suunniteltujen biotalousinvestointien tielle nousee merkittäviä esteitä. Linjaus tuntuu kohtuuttomalta muun muassa siksi, että biojalostamojen on määrä muun muassa valmistaa uusiutumattomia fossiilisia polttoaineita korvaavia biopolttoaineita.
Komission mielestä Suomen on vähennettävä vuoteen 2030 mennessä 39 prosenttia kasvihuonepäästöistään, kun lähtökohtana on vuosi 2005. Päätös koskee päästökaupan ulkopuolisia aloja, esimerkiksi liikenteen hiilidioksidipäästöjä tai asuntojen lämmittämisestä taikka maataloudesta syntyviä päästöjä. Komission linjaus on selvästi tiukempi kuin mitä Suomessa osattiin odottaa.
Vähennysvaatimuksia voidaan kuitenkin pienentää kompensoimalla niitä hiilinieluilla. Sellaisiksi kelpaavat esimerkiksi kasvavat metsät. Suomessa metsien on laskettu sitovan kolmanneksen maan tämänhetkisistä vuotuisista kasvihuonepäästöistä.
Ongelmana on nyt, että komission mallilaskelmat metsien hiilinielusta pohjautuvat Suomessa vuosiin 1990–2009. Monen suomalaisen metsäasiantuntijan mukaan oikeammat lukemat saadaan Luonnonvarakeskuksen tekemistä tuoreimmista metsien inventoinneista. Ne osoittavat paljon kovempia lukemia metsän kasvusta.
Jos voimaan kuitenkin tulevat vanhat numerot metsien hiilinielusta, metsien käyttö voi tehdä niistä hiilidioksidin sitojan sijasta laskennallisen päästölähteen. Tällä olisi dramaattiset seuraukset aikeille lisätä Suomessa metsien käyttöä ja rakentaa uusia suuria biojalostamoja puun käytön varaan.
Kemiin biojalostamoa suunnittelevan Kaidi Finlandin toimitusjohtaja Carl Haglund arvioi äskettäin Tekniikka & Talous -lehdessä, että komission malli olisi toteutuessaan tuhoisa niin Kaidin kuin Suomen muunkin metsäsektorin suunnitelmille ja biotalousstrategialle.
Tällä hetkellä Suomessa on vireillä useita suuria biojalostamoinvestointeja. Metsien kasvun puolesta useallekin uudelle jalostamolle on myös tilaa. On tosin ilmeistä, ettei jokainen nyt esitelty suunnitelma lopulta nouse jaloilleen – oli EU:n päästölinjaus mikä tahansa.
Jos unionin linjanveto jää tiukaksi, koko lupaava toimiala saattaa kuitenkin jäädä Suomessa tyngäksi. Tämä olisi farssi maassa, joka sopii kestävän metsien käytön malliksi useimmille unionin jäsenmaista. Vaikuttamisen aika on nyt, sillä ministerineuvostoon asia etenee EU:ssa vielä tänä syksynä.