Kotimaisessa komissaaripelissä mopo uhkaa karata käsistä. Siksi pääministeri Matti Vanhanen on katsonut taas kerran aiheelliseksi viheltää pilliin. Hän toisti varoituksen, ettei komissaarikysymyksestä saa tehdä kotimaassa puoluepoliittista henkilökiistelyä. Vanhanen ei suostu spekuloimaan muilla kuin Paavo Lipposen nimellä, jota hallitus kauppaa EU-komission puheenjohtajaksi.
Varoitus on paikallaan, mutta vähän myöhäsyntyinen. Kokoomus on lähtenyt nyt vauhdilla markkinoimaan entistä puheenjohtajaansa ja ex-valtiovarainministeri Sauli Niinistöä talouden superkomissaariksi. Yllättäen Niinistö itsekin tuli ulos kolostaan, vaikka on hän yleensä ollut tuppisuu aikeidensa suhteen. Niinistö on suostunut puhumaan niistä vasta, kun valinta on ollut enää lähinnä muodollista sinettiä vaille. Näin hän käyttäytyi myös ennen nimitystään Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi.
Niinistö sanoo olevansa valmis harkitsemaan komissaarin tehtävää, jos se on tarjolla. Kokoomuksen tuore puheenjohtaja Jyrki Katainen puolestaan matkustaa heti ensi sunnuntain vaalien jälkeen EPP:n eli Euroopan parlamentin konservatiivipuolueiden johtajien kokoukseen ja ryhtyy tosissaan kauppaamaan Niinistöä talouskomissaariksi.
Kataisen mukaan Niinistöllä on hyvät mahdollisuudet saada tämä posti, sillä hänet tunnetaan hyvin EPP:n joukossa, Ecofinissa eli EU:n valtiovarainministereiden keskuudessa sekä myös EU-maiden muussa korkeassa johdossa.
EPP-kokouksen pääkeskusteluaihe on nimenomaan se, mitä komissaaripaikkoja konservatiivit lähtevät tavoittelemaan. Tähtäimessä on EU-komission puheenjohtajan paikka ja myös talouskomissaarin pesti.
Jos konservatiivit onnistuvat pysymään uudessakin parlamentissa suurimpana ryhmänä ja komissaaripaikkojen jako menisi sulle-mulle -periaatteella, kaksi suurinta ryhmää jakaisi kolme keskeistä postia. Tällöin sosialisteille jäisi ulkoasiainkomissaari.
Politiikka ei ole kuitenkaan pelkkää matematiikkaa. Selvää ja pitävää pakettia ei ensi viikon torstaina alkavassa huippukokouksessa voida tehdä. Virallisesti siellä valitaan vain komission puheenjohtaja, mutta myös superkomissaarijako sovitaan pitkälle. Optiot jaetaan jo ensi viikolla.
Kärkipaikkoja täytettäessä puoluetaustan lisäksi painavat myös valittavan henkilön ominaisuudet. Tästä Lipponen itsekin muistutti tiistaina. Kun samaan palettiin puoluetaustan lisäksi pannaan etelä ja pohjoinen, iso ja pieni jäsenmaa sekä uusi ja vanha jäsen, ennen varsinaista nimikeskustelua on sovittava monta yksityiskohtaa. Siksi yhtään nimeä ei ole vielä pelattu ulos.
Pääministeri Matti Vanhanen on kotimaassa korostanut Lipposta ajaessaan, että lähtökohtana on ennen muuta Suomen etu. Oppositiossa istuva kokoomus on nyt - saatuaan luvan rymistää täysillä Niinistön nimellä ja huomatessaan Lipposen kirin uhkaavan hiipua - iskenyt tähän.
Sekä Katainen että hänen edeltäjänsä Ville Itälä kummastelevat, miksi Niinistön nousu talouden superkomissaariksi ei olisi yhtä lailla Suomen etu. He kyselevät, miksi etu täyttyisi vain Lipposen kohdalla ja mikä on Suomen etu, jos Lipposen nosto komission kärkipaikoille ei onnistukaan.
Kysymys on kyllä oikeutettu, vaikka lähtökohtana tietysti pitää olla komission ykköspaikan saanti Suomeen.
Kokoomuslaisten vastaus heidän omaan kysymykseensä kuuluu, että kaiken taustalla kummittelee keskustan oma etu. Muodollisesti pidetään kiinni Lipposesta, mutta takataskussa on kortti oman edustajan, Olli Rehnin istuttamisesta rivikomissaariksi.
Rehnin nimi pullautettiin välittömästi päivänvaloon keskustalähteistä, kun Erkki Liikasen nimitys Suomen Pankkiin varmistui. Rehniä ryhdyttiin tyrkkimään pätkäkomissaariksi. Mutta sellaista ei nimitetä.
Hallituksen kannalta edessä on tosi kova pähkinä, jos Lippos-tavoite ei onnistu ja Niinistöllä näyttäisi olevan mahdollisuuksia.
Nimitysnälkää kärsivä keskusta ei helpolla suostu antamaan komissaarin paikkaa opposition edustajalle. Yhtään helpommalla siihen ei taivu SDP:kään.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja ehätti maanantaina Oulussa tyrmäämään lähes mahdottomana sen, että punamultahallitus esittäisi opposition ehdokasta. Vanhasen tavoin Tuomioja toppuutteli komisaariehdokkaiden listaamista. Vaihtoehtoisia tarjokkaita Lipposelle ei SDP:ssä ole listattu edes puoluehallituksessa. Nimistä on vaiettu myös keskustan virallisissa elimissä.
Europarlamentaarikko Astrid Thorsia komissaariksi kauppaava RKP:n puheenjohtaja, ympäristöministeri Jan-Erik Enestam taas on sitä mieltä, että hallituksen olisi aika ryhtyä keskustelemaan ehdokkaista siltä varalta, ettei Lipponen pääse komission johtoon. Tämä on turha toive. Vanhanen lähtee siitä, että tämän keskustelun aika on mahdollisesti edessä vasta huippukokouksen jälkeen.
Vanhanen ja Tuomioja ovat oikeassa siinä, että kiistelemällä Suomessa siitä, kuka on pätevä ja sopiva komissaariehdokas annetaan huono signaali muille EU-maille. Samalla heikennetään koko ajan Suomen neuvotteluasemia.
Mutta komissaarikolikollakin on toinen puolensa. Lipposen ja Niinistön kokemuksen jälkeen tulee pitkä rako muihin. Tämä kaksikko johti Lipposen kahdessa sinipunahallituksessa suvereenisti Suomea. Miesten yhteistyö pelasi hyvin.
Nyt edessä voi olla se tilanne, että keskustalainen pääministeri joutuu ottamaan heistä toisenkin, jos ensimmäinen ei kelpaa muulle Euroopalle. Siinä riittäisi selittämistä omalle kentälle.
Kannattaisi kuitenkin muistaa Kiinan entisen johtajan Dengin toteamus: on sama, minkä värinen kissa on kunhan se pyydystää hiiriä. Talouden superkomissaarikin olisi koko Suomen kannalta suurempi etu kuin rivikomissaari. Kapeneehan rivikomissaarien toimintakenttä laajenevassa komissiossa entisestä.