EU-komission varapuheenjohtajalla Margot Wallströmillä on etukäteen selvä käsitys siitä, mitä Suomen tulisi alkavalla puheenjohtajakaudellaan hoitaa.
- Suomi tietää, että se on kemikaalilaki! Jos se saadaan pakettiin, niin Suomen kautta voi jo kutsua menestykseksi, Wallström huudahtaa.
Kemikaalilaki on ruotsalaisen Wallströmin lempilapsi, sillä alkuperäinen aloite syntyi hänen olleessaan ympäristökomissaari. Pitkään väännettyä lakia hiotaan loppuun syksyllä. Laki velvoittaa teollisuuden testaamaan ja rekisteröimään kemikaaleja, joiden vaikutuksista terveyteen ei ole tietoa.
Seuraavaksi asialistalla Wallström nostaa avoimuuden parantamisen.
- Suomi pääsee näyttämään käytännössä, että se on mahdollista, hän painottaa.
EU-maat päättivät viime viikon huippukokouksessa avata osan ministerineuvostojen kokouksista yleisölle. Suomi alkaa ensimmäisenä puheenjohtajana toteuttaa päätöstä.
Tulevaisuudessa Wallström veisi tosin avoimuuden vieläkin pidemmälle.
- Voimme parantaa esimerkiksi asiakirjojen saatavuutta. Lisäksi EU-tukien saajat tulisi julkistaa, Wallström kaavailee.
Hän ihmettelee, että Suomi on toistaiseksi ollut haluton julkaisemaan maataloustukien saajia.
- Tämä on aika perusasia. En tiedä, miksi kellään olisi asiassa mitään salattavaa.
Wallströmin mielestä Suomella on pienenä maana hyvät eväät puheenjohtajuuden hoitoon
- Pienten maiden puheenjohtajuudet ovat usein menestyksekkäitä, koska pienet maat ovat tottuneet kompromisseihin. Niillä ei ole yleensä omaa etulistaa ajettavanaan, eivätkä ne käyttäydy niin kuin suuret maat.
"EU-kritiikki myös oikeutettua"
Wallström vastaa nykyisin komissiossa viestinnästä ja pr-työstä. Hänen kunnianhimoinen tavoitteensa on saada kansalaiset paremmin mukaan EU:n toimintaan.
- Tähän saakka unioni on ollut vain pienen eliitin asia.
Hänen työtään on kuitenkin pidetty lähes mahdottomana, sillä kansa ei helposti innostu etäisenä koetusta EU:sta, jossa kaikki tapahtuu hitaasti.
- Tässä työssä on kyllä kaikki viestinnän ammattilaisen vaikeat puolet, Wallström naurahtaa.
Erityisesti ruotsalaiset ja suomalaiset suhtautuvat unioniin yhä epäillen.
- Osa kritiikistä on toki oikeutettuakin, hän myöntää.
Monien kansalaisten on esimerkiksi vaikeaa ymmärtää, miksi EU-parlamentti kokoontuu edelleen sekä Brysselissä että Strasbourgissa. Matkustaminen paikkakuntien välillä maksaa yli 200 miljoonaa vuosittain. Käytännön voivat muuttaa vain jäsenmaat.
- Minusta parlamentin pitäisi saada itse päättää, missä se kokoontuu. Nykyaikana on vaikeaa puolustaa tällaista järjestelmää, Wallström pohtii.
Hän myöntää auliisti, ettei kansalaisten mukaan saaminen EU:hun onnistu kädenkäänteessä.
- Toivottavasti saan muutoksen kuitenkin alkuun.