Ilmakitaristeja on ainakin kahta sorttia: toiset kitaroivat etupäässä kotona peilin edessä, toisilla on tarve hypätä lavalle esiintymään. Eroja löytyy myös sukupuolten välillä. Vaikka näkymätön kitara istuu niin miesten kuin naistenkin käteen, pidetään tätä humoristista itseilmaisun lajia varsin maskuliinisena.
"Kun itse osallistuin Britannian kansallisiin ilmakitarakilpailuihin kaksi vuotta sitten, ihmettelin, miksi paikalla oli niin vähän naisia", selvittää englantilainen ilmakitaratutkija Amanda Griffiths väitöskirjansa lähtölaukausta.
Oulun musiikkivideofestivaaleilla vieraileva Griffiths kertoo osallistuneensa kilpailuun alun perin hetken mielijohteesta 30-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi. Kisoissa hän sijoittui neljänneksi ja päätyi keskustelemaan aiheesta englantilaisen Radio 4:n naisten tunti -ohjelmaan. Samaisessa ohjelmassa oli myös Salfordin yliopiston popmusiikkiin erikoistunut professori Sheila Whiteley, ehdotti Griffithsille väitöskirja-aihetta. Tutkimuksen lähtökohtana on pohtia lajin performatiivisuutta ja yleisön mukanaoloa.
Naisia yhä enemmän
Viime tammikuusta lähtien Griffiths on toiminut osa-aikatutkijana Salfordin yliopistossa. Tutkijan työnsä ohella Griffiths työskentelee tanssinopettajana ja projektipäällikkönä esittävien taiteiden, lähinnä teatterin ja tanssin verkostopalvelussa Mancesterissä.
"Rahoitan itse opintoni, joten on tehtävä myös muita töitä. Joidenkin mielestä tämä on varmasti hullua."
Tutkimuksen keskiössä ovat sukupuolten väliset erot ilmakitaransoitossa.
"Naiselle on suurempi kynnys hypätä ilmakitaroineen ihmisten eteen. Kun he sen tekevät, he suhtautuvat siihen usein ironisesti olemalla yksi jätkistä", Griffiths pohtii.
Toisaalta hänen mielestään ilmakitarointi on kehittynyt koko ajan tasa-arvoisempaan suuntaan, vuosi vuodelta ilmakitaramestaruuksista on kilpailemassa enemmän naisia.
Griffiths aikoo tutkia myös, löytyykö eroja kulttuurien välillä. Hän arvelee, että ainakin brittiläisessä kulttuurissa ilmakitaristi uhkuu itsevarmuutta.
Esiintymisasut tärkeitä
Griffithsin mukaan ilmakitarointia vaikea lokeroida, sillä sen voi mieltää urheiluksi, spektaakkeliksi tai taiteeksi. Se voi myös olla sitä kaikkea.
"Siinä on piirteitä viihdepainista, mutta yhtä hyvin siitä löytää friikkishow´n ja teatterin koodistoa. Koreografina tutkin esityksen yhteyksiä myös tanssiin."
Koomisuus kuuluu osana ilmakitaraperformanssiin. Griffithsin mielestä ihmiset pääsevät siinä vapaaehtoisesti munaamaan itsensä ison yleisön edessä. Vaikka moni saakin esiintyessään julkisesti ilmakitaristina maistaa tähteyttä, ei tutkija usko kenenkään haaveilevan tosissaan tulevansa kuuluisaksi. "On olemassa parempiakin tapoja."
Esiintymisasuilla on tärkeä rooli: niillä voi korostaa omaa identiteettiä tai muuttua joksikin muuksi.
"Pukeutumisen kautta esiintyjällä on mahdollisuus olla jotain muuta kuin tylsä oma itsensä", Griffiths selvittää.
Hän kertoo esimerkin tapaamastaan 17-vuotiaasta ujosta, korrektin oloisesta pojasta.
"Lavalla hän oli täysin toisenlainen. Hän oli pukeutunut USA:n merijalkaväen sotilaan univormuun ja näytti siltä kuin olisi Vietnamiin lähdössä. Kitarointibiisi taisi olla Mötley Crueta."
Vakavaa ja koomista
Kuluneen kuukauden aikana Griffiths sanoo antaneensa lukuisia haastatteluja tutkimusaiheestaan. Englantilainen media Guardianista Daily Mirroriin on ottanut yhteyttä, mutta jopa Australian suunnalta on kiinnostusta löytynyt.
Kaikki eivät kuitenkaan ole nielleet Griffithsin omalaatuista tutkimuskohdetta. Hän kertoo saaneensa sähköpostia, jossa on kehotettu aikuistumaan ja hankkimaan oma elämä.
Mahtaako tutkija itse ottaa ilmakitaroinnin vakavissaan?
"Kyllä ja ei. Vakavasti otan tietysti tutkimukseni teoreettisen puolen, mutta ilmakitaroinnissa on aina olemassa se koomisempikin puoli."
Itse Griffiths ei enää paljon jouda ilmakitaraa soittamaan, mutta saattaa riehaantua silloin tällöin kotioloissa, varsinkin, jos radiosta soi Rainbown ikivihreä Since You Been Gone.
"Viimeksi ilmakitaroin julkisesti siskoni häissä. Meitä oli kolme sukupolvea ja innostuimme Guns and Rosesin Sweet Child of Mine -kappaleesta. Sulhasen suku taisi järkyttyä."
Amanda Griffiths pitää tänään luennon ilmakitaristeille korkean paikan leirillä Hietasaaressa. Hänen nettibloginsa löytyy osoitteesta: iloveairguitar.blogspot.com nimellä Kiki.