Yllättäen kirkastunut komeetta 17 P/ Holmes on nostattanut kuumeen tutkijoiden, harrastajien ja maallikoiden keskuudessa.
Komeetan kirkkaus kasvoi yllättäen lokakuun 24. päivänä vain muutaman tunnin aikana satatuhatkertaiseksi. Tätä ei osattu odottaa, vaikka komeetoissa on perinteisesti nähty jos jonkinlaisia purkauksia.
Nyt alan harrastajat ja myös ammattilaiset suuntaavat kaukoputkensa öisin komeettaan toivoen näkevänsä uuden purkauksen aiheuttaman kirkastuman.
17P/Holmes löydettiin marraskuussa vuonna 1892 juuri samankaltaisen kirkastumisen ansiosta. Löydön jälkeen se kirkastui uudelleen kymmenen viikon kuluttua.
Komeetan kirkastuminen johtuu yleensä voimakkaasta, sen ytimessä tapahtuvasta purkauksesta. Purkauksen syy voi olla niinkin epätodennäköinen tapahtuma kuin pienemmän asteroidin törmääminen komeettaytimeen.
Luultavimmin syynä on kuitenkin komeetan ytimeen kertynyt kaasu, joka "poksauttaa korkin" omalla paineellaan. Auringon säteilemä lämpö edesauttaa paineen muodostumista. Aikaisemmat kirkastumiset tukevat tätä jälkimmäistä selitysmallia.
Komeetta Holmes tulee radallaan vain kahden astronomisen yksikön etäisyyteen Auringosta, joten kovin voimakkaita purkauksia ei siinä uskoisi esiintyvän. Tästä huolimatta komeetta kirkastuu aina silloin tällöin merkittävästi.
Komeetta Holmesin ulkonäkö on hieman tavanomaisesta poikkeava. Juuri kirkastumisensa aikoihin komeetta oli päinvastaisessa suunnassa kuin Aurinko Maasta katsottuna. Tästä syystä kehittyvä pyrstö suuntautuu Maasta poispäin ja meille näkyy pelkkä kaasusta ja pölystä muodostunut koma, eräänlainen väliaikainen ilmakehä komeettaytimen ympärillä.
Itse komeettaydin on niin pieni, että sitä ei pysty erottamaan suurillakaan kaukoputkilla. Arviot kertovat ytimen kooksi noin 3,7 kilometriä. Se on siis hyvin tavanomaisen komeettaytimen kokoinen.
Näitä alle 200 vuodessa kierroksen Auringon ympäri tekeviä komeettoja kutsutaan jaksollisiksi komeetoiksi. Tutkijat ovat pystyneet havaitsemaan näitä kohteita jo sen verran hyvin, että niiden rakenne ja kemiallinen koostumus tunnetaan.
Sen sijaan pitkäjaksoiset tai ensimmäistä kertaa aurinkokunnan sisäosiin tulevat komeetat ovat arvokas lisä komeettatutkijoiden havaintokohteisiin.
Niiden koostumus on säilynyt syväjäätyneenä ja muuttumattomana aurinkokunnan syntyajoilta lähtien, joten ne tuovat viestiä siitä, millaiset olosuhteet aurinkokunnassa valitsivat maapallon ja muiden planeettojen kehittyessä. Ilman komeettahavaintoja menneisyyden selvittäminen olisi paljon nykyistä vaikeampaa.
Uusia komeettoja havaitaan joka vuosi muutamia kymmeniä. Vain harvoin yksikään niistä muuttuu kuitenkin niin kirkkaaksi, että havaitseminen paljain silmin olisi mahdollista. Siksi kirkas, paljain silmin näkyvissä oleva komeetta on aina tapaus, joka muistetaan pitkään.
Tilastojen mukaan tällainen paljain silmin havaittava komeetta näkyisi kerran viidessä vuodessa. Viime vuosina kirkkaita komeettoja on nähty paljon. Näistä kirkkautensa puolesta tilastoykkönen on tämän vuoden alkupuoliskolla näkynyt McNaught.
Komeetta Holmes on tällä hetkellä helposti havaittavissa jopa maallikoille ja paljain silmin. Se on hieman utuisen näköinen tähtimäinen kohde Perseuksen tähdistössä, joka puolestaan löytyy illalla korkealta itätaivaalta. Komeetta on tähdistön kirkkaimman tähden Merfakin läheisyydessä. Apuna komeetan etsimisessä voi käyttää sopivaa tähtikarttaa.
Vaikka komeetan kirkkaus väheneekin, pitäisi se löytyä helposti ainakin marraskuun ajan. Apuna etsimisessä voi käyttää tavallista kiikaria, jonka voi tukea vaikkapa kameran jalustaan.
Kirjoittaja on tähtitieteeseen ja
avaruustutkimukseen erikoistunut freelancertiedetoimittaja.