Näky on pysäyttävä, suoraan satukirjasta ja sen kultaiselta sivulta. Helsingin Areenan jää täyttyy nanosekunti Kasperi Kapasen jatkoaikamaalin jälkeen alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruutta juhlivista Suomen pelaajista, ja samaan aikaan päävalmentaja Jukka Jalonen nostaa vaihtoaitiossa kädet ilmaan – jälleen kerran suurena voittajana.
Unelma on totta.
Unelma, josta moni puhui, mutta jonka toteutumiseen vain aniharva aidosti luotti.
Epäilijöiden määrä kasvoi eksponentiaalisesti sen jälkeen, kun Venäjä tarjosi shokkihoitoa vain kuusi sekuntia ennen oletetun mestaruusjuhlan käynnistymistä.
Mutta tärkeimmässä paikassa – Pikkuleijonien kopissa – usko riitti.
Joukkue kanavoi voittavan voiman kaikista vastoinkäymisistään ja rakensi tarinan, jonka vaiheet kannattaa purkaa atomeiksi: niin taktisesti kuin joukkuehengen rakentumisen suhteen.
Jalonen siirtyy ensi kaudeksi Jokerien KHL-joukkueen päävalmentajaksi. Pikkuleijonissa vetovastuun saa Jukka Rautakorpi, joka tunnetaan äärimmäisestä vaatimustasostaan mutta ei niinkään ihmisjohtamisen huippuosaamisesta.
Rautakorven kannattaa kuunnella Jalosta herkällä korvalla siitä, miten Jesse Puljujärven, Patrik Laineen ja kumppanien pelihuumoria vaalitaan. Nyt Jalonen onnistui tärkeimmässä tehtävässään.
Hän auttoi nuoria ylittämään itsensä.
***
Kuten aina, kultajuhlien euforiseen tunnelmaan sekoittui myös haikeutta. Yhden suuren suomalaisen palloilujoukkueen urheilullinen elinkaari saavutti päätepisteensä, kun viimeinen ilakoiva pelaaja astui pois jäiseltä estradilta, taakseen vilkaisematta.
Huippujääkiekkoilijat ovat tottuneet menemään eteenpäin: kohti seuraavaa harjoitusta, peliä ja liigaa.
Tuore maailmanmestarijoukkue viettää keskiviikkona viimeiset yhteiset hetkensä. Samalla kokoonpanolla ryhmä ei pelaa enää koskaan yhtään ainoaa virallista ottelua. Onneksi kaikilla joukkueen jäsenillä on muistot, joita ei vie enää kukaan.
Ja millaisia muistoista tulikaan? YouTube on aarrearkku, josta voi koska tahansa palauttaa mieleen Pikkuleijonien MM-kisataipaleen huippuhetkiä, jäältä ja sen ulkopuolelta.
Klippejä kelatessa on vaikea olla hymyilemättä. Suurimmassa osassa klassikkopätkistä näkyy Tornion tuulispää Jesse Puljujärvi, joka pelasi ja kommentoi itselleen paikan kansakunnan kaapin päältä.
Hänestä tuli reilussa viikossa nuorisoidoli, jota lapset leikeissään ja peleissään matkivat.
Idässä ja lännessä, pohjoisessa ja etelässä.
***
Puljujärvi, Sebastian Aho ja Antti Kalapudas ilmoittautuvat jo lähipäivinä takaisin Kärppien vahvuuteen. Maailmanmestaruus ei ole päätepiste, vaan alku, jonka jälkeen tavoitteellisimmat pelaajat tekevät entistä kurinalaisemmin töitä huipulle päästääkseen.
Puljujärveä odottavat ison meren takana NHL:n miljoonat ja maine, mutta todennäköisimmin hän on henkilö, joka pohtii kyseisiä ulottuvuuksia vähemmän kuin kukaan muu.
Sen sijaan Puljujärvi saattaa miettiä, milloin hän menee seuraavan kerran Oulussa ulkojäille, kirkkaan tähtitaivaan alle. Ihan vain kikkailemaan.
Kirjoittaja on Kalevan urheilutoimittaja.