Kaikki alkoi siitä, kun tilasin televisioon viihdepaketin. Hupia on riittänyt. Ei siksi, että ohjelmat olisivat erityisen viihdyttäviä, vaan aika hurahtaa teknisten pulmien parissa askarrellessa.
Putiikki, jolta paketin ostin, on tunnettu suomalais-kansainvälinen alan yrittäjä, tele- tai mikä lie operaattori onkaan nykyään. Entisaikaan se tunnettiin puhelinliikennettä hoitavana valtiollisena laitoksena, jopa varsin luotettavana sellaisena.
Ilmeisesti puhelinbisnes on jo niin vanhanaikaista, ettei se kiinnosta tuota taloa. Yhteyden saaminen vikapalveluun puhelimen välityksellä kestää saman verran kuin poliisin tulo Lapin perimmäisille kulmille. Siinä tunti ei ole mitään.
Hupi viihdepaketin kanssa alkoi jo sitä asennettaessa. Mukana tulleiden ohjeiden perusteella pakettia ei olisi saanut kasaan koskaan.
Onneksi apua löytyi teknisen koulutuksen saaneilta henkilöiltä, joille tällaiset vempaimet ovat tutumpia. Tosin koville se otti heilläkin. Yksistään pakettiin kuuluvien laatikoiden nimet olivat täysin tuntemattomia.
Lopulta kuva tuli ja filmi alkoi pyöriä. Kunnes yhtäkkiä kuva pysähtyi, saattoi käynnistyä uudelleen pysähtyäkseen taas kohta.
Ei muuta kuin soittamaan viihdepaketin myyjäputiikin vikapalveluun. Puhelimen numeronäppäilyleikin jälkeen seurasi puuduttava odotus, joka palkittiin musiikilla. Puolen tunnin kuluttua hyvätkin biisit alkavat tympiä. Jos vain jaksaa sinnitellä, joku saattaa suvaita vastata luuriin.
Vikapalvelu tutki viihdepakettiyhteyden toimivuuden. Kun siinä ei ole vikaa, asiakasta pyydetään tarkistamaan johtojen olevan siellä, missä niiden pitääkin olla. Kun kaikki tämä on tehty, sen illan viihdeannos onkin tullut jo nautittua.
Vika toistuu seuraavana ja sitä seuraavina päivinä. Ongelma ei olisi tämän näköinen, jos pulmia olisi vain viihdepaketin kanssa. Koko televisio pyörii mukana tulleiden pömpeleiden varassa. Näin ollen vika häiritsee kaikkea katselua.
Kuluu päiviä, viikkoja. Yksi soitto vikapalveluun pysyy muistissa sen verran kauan, ettei sinne joka käänteessä soita uudelleen. Varsinkin kun vastaus on aina sama: yhteydessä ei ole vikaa, katsokaa, että piuhat ovat pakoillaan.
Katkeilevien yhteyksien kanssa oppi elämään, kunnes lähetyksiä sumplivat laatikot pimenivät.
Sinä päivänä vikapalvelu tarjosi vain odotusta musiikilla höystettynä. Syntyi pakko päästä eroon koko hoidosta.
Asiakaspalvelusta vastattiin, pitkän odotuksen jälkeen tietysti, ja sanottiin, että he eivät voi irtisanoa sopimusta, ellei ensin ole oltu yhteydessä vikapalveluun.
Uusi yritys vikapalveluun ei tuottanut tulosta, ja asiakaspalvelusta toistettiin aikaisemmin sanottu. Tällä kertaa ei tarvinnut itse ottaa uudelleen yhteyttä vikanumeroon, vaan asiakaspalvelija sanoi siirtävänsä soiton sinne. Soitonsiirto kesti siihen saakka, kun yhteys katkesi itsestään.
Seuraavalla kerralla asiakaspalvelu lupasi välittää soittopyynnön vikapalveluun. Ja soitettiinhan sieltä, heti parin päivän päästä.
Tässä vaiheessa ei kiinnostanut enää mikään muu kuin saada sopimus purettua, koska laitteet eivät toimi ja vikapalvelu on täysi nolla. Ei mennyt läpi. Vuoden sopimuksesta kun on vielä melkein vuosi jäljellä, joten operaattori lupasi lähettää uudet pöntöt.
Kuin pisteenä i:n päällä ilmoitus uusista postiin saapuneista laatikoista tuli tekstiviestinä englanniksi. Onneksi sitä osaa sen verran, että tiesi, mitä hakea mistäkin.
Kolumni