Torstain puheenaihe oli Victorian ja Danielin vauva.
Vannoutuneena tasavaltalaisena tein parhaani talloakseni uutisen maanrakoon. Mitä merkitystä on sillä, että jossain Suomen rajojen ulkopuolella joku synnytti?
Käytin kaikki normiargumentit, mitä monarkiaa vastaan nyt yleensä käytetään.
Tiedättehän – vallan periytymisen lähtökohtainen vääryys, veronmaksajien rahoilla, pinnallista hapatusta, niin edelleen.
Heikosti sujui. Kaveri tyrmäsi kiittämällä, että maailmassa on myös ihmisiä yhdistäviä iloisia uutisia. Facebook kiehui nimispekulaatioista. Linkkejä jaettiin, onnea toivotettiin ja juttuja kirjoitettiin – meidänkin lehteemme. Yökkäilin pääni sisällä.
Mutta minut pysäytti tämä kollegan lause Facebookissa:
”Victoria ja Daniel on mun tasa-arvoihanne”, hän aloitti tasa-arvoa koskevassa keskustelussa.
Ja perusteli:
”Victoria hoitaa kovan työn, synnyttämisen, ja vastaa tulevaisuudessa maansa kruunusta. Daniel tiedottaa vauvasta, kun vaimo hetken huonossa hapessa ja huolehtii perheestä. Kaikki aktiivisia, itsenäisiä toimijoita, jotka auttavat toisiaan.”
Kollega on, himpula soikoon, oikeassa. Victoria ja Daniel ovat parasta, mitä tasa-arvolle on viime vuosina tapahtunut.
Olettaen siis, että unohdetaan nyt koko monarkian epätasa-arvoisuus hetkeksi. Ja se, että Victoria ja Daniel eivät kamppaile kaikkien niiden arkisten ongelmien kanssa, jotka kohtaavat tavallisia ihmisiä tavallisessa työ-, perhe- tai yhteiskunnallisessa elämässä.
He ovat tasapainoinen kaksikko, joka jakaa työt niin kuin kulloinkin on järkevää. He joustavat. He tukevat toisiaan. Heillä on yhteinen projekti.
Alkuvaiheessaan he olivat vanhanaikaisesti ajateltuna eriparinen kaksikko: kuninkaallinen ja ”tavallinen” ihminen, kuntosaliyrittäjä.
Kun suhde eteni, Daniel joutui luopumaan (tai halusi luopua) kuntosalistaan kuninkaallisen uransa – ja Victorian uran – vuoksi.
En tiedä, mitä hän ajattelee, mutta kuvissa hän näyttää aivan tyytyväiseltä.
Ylipäätään stereotypiat parisuhteesta tai parisuhteen tasa-arvosta joutaisivat Suomessa jo romukoppaan.
Mies puhuu, pussaa, pyykkää ja puuhaa lasten kanssa, siinä missä nainenkin.
Lähipiirissäni useampi nainen tunnustaa, ettei hän koskaan laita kotona ruokaa tai imuroi. Sen tekee mies.
Toisaalla isä jää kotiin hoitovapaalle, kun äiti palaa töihin. Isä oppii siinä missä äitikin, miten tehdään seitsemän minuutin treeni olohuoneen matolla, kun on liian kylmä olla ulkona lapsen kanssa.
Olennaista Victorian ja Danielin opissa on kai tämä: asiat saa ja voi päättää miten haluaa, sukupuolesta riippumatta. Kuka tahansa saa olla mitä lystää, kunhan molemmat ovat tyytyväisiä.
Molemmat voivat myös saada kaiken: uran, perheen ja päälle vieläpä vapaa-aikaakin. Asia on sopimus- ja tilannekysymys.
Vielä, kun sama ajatusmalli rantautuisi meille tänne tasavaltaan – yhteiskuntaan, työelämään ja lainsäädäntöön. Ota oppia monarkiasta, Suomi.
Kirjoittaja on Lännen Median ulkomaantoimittaja.