Nokialta Tampereella irtisanottu insinööri ajelee vielä velkaisella Volvollaan puhelinmyyjän hommiin Poriin. Palkka uhkaa jäädä pienemmäksi kuin työttömyysturva ja kolmen tunnin edestakainen työmatka aiheuttaa perheeseen lastenhoitokaaoksen, mutta minkäs teet.
Jos vähän kärjistetään, tällainen kuva maalautuu hallituksen työttömyysturvaa koskevista uudistuksista. No, ehkä insinööri löytää vielä töitä Tampereelta. Mutta mitä, jos työnsä menettää kajaanilainen ompelija? TE-palveluiden nettisivujen mukaan koko Kainuussa on tarjolla nolla ompelijan paikkaa.
HallitusneuvosPäivi Kerminen toki huomautti esitystä koskevassa tiedotustilaisuudessa maanantaina, että ammattitaitosuojan poistamisessa voidaan käyttää tervettä järkeä.
Valitettavasti harva meistä tavallisista ihmisistä yhdistää työttömyysviranomaisiin käsitettä ”terve järki” – saati toivoa työpaikan löytymisestä.
Tarinoita järjettömyydestä riittää: Jos et pääse vastaamaan TE-toimiston puheluun, voit joutua tekemään asiasta kirjallisen selvityksen. Toisaalta TE-toimisto ei välttämättä itse soita silloin kuin piti (saati selvitä, miksei soittanut).
Tai joudut lomautetuksi kahdeksi viikoksi ja teet asiasta ilmoituksen. Puolen vuoden kuluttua TE-toimisto lähettää kirjeen kysyäkseen, vieläkö olet työttömänä.
Tai saat työllisyyspalveluna yrittäjyyskurssin – aivan samanlaisen, jonka kävit jo taaksejääneen työnantajasi piikkiin. Tuplaoppi tuntuu turhalta, mutta kieltäytyminen tuo karenssin.
Työvoimaviranomainen näyttäytyy monelle valvontakoneistona, joka pitää työttömiä vain ruoskaa kaipaavina rimanalivalujina.
Työtä sen palveluiden avulla tuntuu löytävän harva. Kun Sitra kysyi maaliskuussa julkaistussa työelämätutkimuksessaan, moniko vastaajista oli saanut työpaikan julkisten työnhakupalveluiden kautta, tulos oli: alle kymmenesosa.
Tätä taustaa vasten hallituksen uudistus näyttää hiukan samalta kuin istuisi sepelitien varressa nojatuolissa ja huutaisi kengättömälle maratoonarille, että vauhtia nyt.