Tiedon pitäisi parantaa käyttäjänsä elämänhallintaa. Terveyttä, turvallisuutta ja hyvää oloa tavoitteleva ihminen etsii alati laajenevasta uutisvuosta faktoja tavoitteidensa tueksi. Etsintä on loputonta ja hämmentävää.
Tiedostavan ihmisen ylle lankeava ilmastoahdistus aiheuttaa pelkoa, syyllisyyttä ja epätietoisuutta. Kun suomalaisten osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on promillen luokkaa ja kiinalaiset tunkevat ilmakehään kansamme vuosiosuuden hiiltä 40 tunnissa, kannattaako edes yrittää?
Suuri osa haluaa yrittää, eli valitsee sisäisen kamppailun: saanko syödä lihaa, tohdinko lämmittää klapeilla, voinko lentää Thaimaahan?
Metsästä ja metsässä eläville suomalaisille on viimeistään tänä vuonna tullut selväksi, että kaksi ja puoli tuhatta miljoonaa puukuutiotamme ovat tärkeä hiilinielu. Kun metsät kasvavat enemmän kuin puuta hakataan, nielu kasvaa. Vai? Jos haluaa selvittää itselleen, miten metsän moninaiskäyttö pitäisi hoitaa ympäristön kannalta mahdollisimman kestävästi, alkaa mennä vaikeaksi.
Suuri erimielisyys vallitsee siitä, voidaanko metsiemme hakkuita lisätä vastuullisesti. Ympäristötietoinen on ymmällään lukiessaan kahta artikkelia, joissa toisessa kerrotaan hakkuiden lisäämisen ryöpsäyttävän hiilipäästömme kasvuun ja toisessa vakuuteltavan niin ikään asiantuntijoiden äänin, että hakkuut itse asiassa voivat kasvattaa hiilinielua.
Ilmastoahdistuksen sijaan ongelman kieltämisen valitsevankaan ei tarvitse jäädä näkemyksineen yksin. Luettavakseen voi valita artikkeleja ja tutkimuksia, joissa todistellaan, ettei menossa olevan ilmaston mullistus johdu ihmisen toimista, vaan esimerkiksi auringon aktiivisuuden muutoksista, ja että ihmisen tuottaman hiilidioksidin määrä ilmakehässä on niin olematon, ettei sillä ole mitään vaikutusta mihinkään. Siksi mitään ei kannata eikä tarvitse tehdä. Siispä nautaa pannulle ja kaukomatkaa varaamaan.
Ainakin vielä 1960-luvulla syntyneet muistavat ajat, jolloin ruoka oli hyvää ja hyväksyttävää, kun se maistui hyvältä. Sitten hoksattiin, että rasvahan se tappoi miehiä parhaassa iässä ja hieman myöhemmin huomattiin, että tuotantoeläinten oloihinkin pitää kiinnittää huomiota.
Nyt vastuullisten ruokavalintojen ykköskriteeriksi on nostettu ilmasto. Liha, etenkin naudan sellainen on pahin ilmastouhka. Näin kertovat eivät vain usein viitsi mainita, että amerikkalaisen maissisonnin ja suomalaisen, nurmea syövän lehmän päästöissä on kovasti eroa. Kotimainen on tässäkin se parempi vaihtoehto.
Lihansyöjä on monen tutkimuksen mukaan maailmalle rasite. Mutta jos tuo tieto ei miellytä, voi valita toisen totuuden. Internetin syövereistä löytyy artikkeleja, joissa kerrotaan, miten kasvissyönti voi olla jopa enemmän energiaa kuluttavaa kuin liharuokavalio, kun koko tuotantoketju otetaan huomioon. Ja taas viitataan tutkimuksiin, joiden luotettavuuden selvittäminen on vähintään vaikeaa.
Meille kerrotaan, että tavallinen ruoka ei riitä, vaan voimaa ja ter-veyttä kannattaa ottaa lisäravinteista. Jokaiselle pillerille löytyy puoltavia lausuntoja ja tutkimuksia. Toisaalta voi ottaa ohjenuorakseen kotimaisen tutkijan tarjoaman tylsän tiedon: terve ihminen ei lisäravinteita kaipaa, korkeintaan talvella hieman D-vitamiinia.
Epämääräisen tutkijoiden mukaan -ilmauksen on syytä herättää aina epäilys viestin luotettavuudesta ja tarkoitusperistä, oli tarjottu totuus mikä tahansa.