Kreikka elää uuden ajanlaskun aikaa. Lyhenne e.Kr. on muuttunut vitsiksi. Jos maasta löytyy mitään mairittelevaa, niin se on taatusti tehty ennen Kriisiä. Velkakriisi rysähti päälle 2009.
Ateenan yllä leijuu ikiaikainen Akropolis-kukkula. Suljetussa Parthenonin pylväikössä vilahtaa harvakseltaan rakennusmiehiä. Rapistunut marmoripyhättö symboloi koko Hellaksen tilaa. Nostokurki on ruosteessa, mutta maassa lojuu lupaavasti uusia rakennusosia.
Kreikan sydäntä korjataan valikoiden.
Aamunavaus Ateenassa. Kun ammattiliikkeen edustajan kiivas puhe loppuu, kajahtaa keskustan Syntagma-aukiolta partisaanilaulu Bella ciao. Mielenosoituksen koreografia toimii saumattomasti, onhan sitä harjoiteltu kuusi vuotta.
Ateenassa asuu viisi miljoonaa ihmistä, lähes puolet kreikkalaisista. Jos lauantaina metro on lakossa, niin sunnuntaina eivät aja metro eivätkä bussit.
Taksi suhaa kympillä, pahimmillaan 110 kilometriä tunnissa. Kuljettaja kertoo, että hän tekee töitä 17 tuntia päivässä.
Perustuslakiaukio on pienempi kuin televisiossa. Sen takana on Baijerin kuninkaan Ludwig I:n Otto-pojalleen rakennuttama kalpea, uusklassinen palatsi, joka toimii parlamenttina.
Viime vuosi hupeni vaaleihin ja retoriikkaan, mutta tänä keväänä poliitikot ovat päättäneet uudistuksista sunnuntaisinkin.
Nuori mies kyyristelee kadulla käsi ojossa. Kämmenellä on nenäliinoja ja paperikuppi maksulle. Joka toinen kreikkalainen elää jonkun läheisen eläkeläistuloilla. Perhe on ainoa sosiaaliturva, mutta eläke-etuuksilla on ostettu kansan suosiota, joten niitä leikataan jälleen.
Työssäkäyvälle kuukausipalkasta jää verojen jälkeen noin 600 euroa. Litra 95-oktaanista maksaa 1,39 euroa ja olut sivukadulla viisi euroa. Asunnon saisi halvalla.
Mellakkapoliisit vahtivat kulkukoiran kanssa valtiovarainministeriön edustaa. Portaikko on pimeä ja sotkuinen. Neuvottelutilaa kirkastaa EU:n ja Kreikan valtava sinilippukuva.
Toivoa kurjuuteen tuo Syriza-puolueen uusi, pätevä valtiovarainministeri Eukleidis Tsakalotos. Hän on saattanut liikkeelle kovia linjauksia viime syksystä alkaen.
Toisin kuin edeltäjä, libero Janis Varoufakis, Oxfordissa väitellyt taloustieteilijä on joukkuepelaaja. Välillä perinteet tosin järkyttävät Tsakalotostakin. Jos sairaanhoitaja haluaa vaihtaa toiseen julkiseen sairaalaan, tarvitaan 15 allekirjoitusta. Lopuksi nimensä laittaa ministeri. Näin kansa on opetettu äänestämään oikeaa puoluetta.
Menneen viikon EU-päätökset pelastivat Kreikan vain kassakriisiltä. Kokonaisratkaisu, velkojen anteeksianto, odottaa sopivaa hetkeä Kansainvälisen valuuttarahaston holveissa.
Yhdessä skenaariossa Kreikka pääsisi veloistaan vasta vuonna 2080.
Vyönkiristys siis jatkuu, ja ehdot ovat mahdottomat. Merenkulusta, turismista ja maanviljelyksestä elävän Kreikan talouden pitäisi kasvaa yli kolme prosenttia yli 20 vuoden ajan.
Saksalaisturistit ovat jo palaamassa, mutta investoijat puuttuvat. Tsakalotos tekee kaikkensa. Ministeri aikoo taikoa ilmoille investointiohjelman pk-yrityksiä varten. Mallia uudesta, perhepiirin yli ulottuvasta luottamuksesta näyttävät puolen tusinaa viininviljelijää, jotka panostavat yhteistyöhön Draman seudulla pohjoisessa.
Mieleen painuu herkkukauppiaan väsynyt hymy hunaja-, oliivi- ja mantelipurnukoiden keskellä: ”Kreikka on sekaisin, mutta on meillä paljon hyvääkin.”