Kling, kling ja kling. Kyseessä ei ole triangelia kilkuttavan päiväkotilapsen esitys, vaan katkelma Jesse Puljujärven äänimaailmasta vuoden takaa.
Kanadassa pelattu alle 20-vuotiaiden MM-turnaus oli Kärppien hyökkääjälle hämmentävä kokemus. Ei vain siksi, että mittasuhteet – Toronton ja Montrealin jääkiekkopyhättöjen tunnelma, kommentteja kärttävien toimittajien innokkuus ja miljoonametropolien kiihkeä syke – olivat kuin eri maailmasta Ouluun tai koti-Tornioon verrattuna.
Silti Puljujärvi äimisteli eniten omaa tehottomuuttaan. Aivan, voitteko kuvitella? Tehottomuuttaan.
Hän pelasi itsensä huippupaikkoihin ottelusta toiseen, mutta kiekko ei löytänyt tietään verkkoon. Ei taidolla, ei tuurilla.
Tolppien kilinä – kling, kling, kling – oli painajaismaista kuultavaa nuorukaiselle, joka on koko ikänsä iskenyt maaleja. Lajissa kuin lajissa, tasolla kuin tasolla.
Kuten esimerkiksi vuonna 2009, kun Tornion Palloveikkojen E-juniorijoukkue pelasi jääpallon SM-turnausta. ToPV voitti mestaruuden, ja matkalla kultaan Puljujärvi viimeisteli joukkueensa 42 maalista 39.
Viime vuoden MM-turnauksessa hyökkääjä pelasi viisi ottelua, ampui 26 laukausta – ylivoimaisesti eniten joukkueestaan – mutta jäi kokonaan ilman tehopisteitä. Kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten.
Urheilun tunneskaalan toisen äärilaidan kokemus oli tärkeämpi kuin voisi kuvitella.
Hyökkääjä ymmärsi, että menestys ja maalit eivät putoa syliin automaattisesti tai aina edes oikeudenmukaisesti. Jokainen huippupelaaja tarvitsee oppia kärsivällisyydestä – ja ripauksen onnea.
Kanadan MM-turnauksessa Puljujärven vanha pelinumero 13 ei sitä tuonut.
***
Helsingissä kaikki on loksahtanut kohdalleen. Puljujärvestä, 17, on tullut koko urheilua seuraavan kansan ”Pulju”, joka vertautuu esityksillään jo nuoreen Teemu Selänteeseen.
Matka on ollut ikimuistoinen – ja mikä hienointa, se jatkuu. Puljujärven, Sebastian Ahon ja Patrik Laineen ketju pelaa rajat rikkovaa jääkiekkoa, jonka luovuudesta on käytetty jo kaikki mahdolliset ylisanat. Kuka tietää: ehkä paras on vielä näkemättä.
Ilta-Sanomat järjesti hiljattain äänestyksen Suomen mukavimmasta julkkiksesta. Tittelin voitti muusikko VilleGalle, mutta tulos olisi voinut olla toinen, jos ehdolla olisi ollut Pikkuleijonien numero 9, Tornion hymypoika, sympaattinen nuori herra Puljujärvi.
Ensi kesän NHL-varaustilaisuuden lähestyessä kykyjenetsijät analysoivat loputtomiin Kärppien tähden maalintekotaitoa, laukausta ja vahvaa suoraa luistelua.
Silti jopa inspiroivinta Puljujärvessä ovat hänen persoonansa iloisuus ja aitous, joita yksikään aikuinen ei ole onnistunut vielä häivyttämään.
Pistetehtailu MM-turnauksen kypärää puristavassa painetilassa osoittaa uskomatonta kypsyyttä.
Kuten sekin, että jokaiseen ilmansuuntaan revitty nuori urheilija uskaltaa pyörityksen keskellä olla oma itsensä.
Kirjoittaja on Kalevan urheilutoimittaja.
