Pääsin seuraamaan läheltä erään rivitaloyhtiön sisäilmaongelmien tutkimista. Kysymyksessä oli vanha rivitalo, joka rakennettiin käytännössä kokonaan uudelleen. Asunnoista tehtiin täysin nykytekniikan mukaisia eli koneellinen ilmanvaihto poistoilman lämmöntalteenotolla ja talon rakenne erittäin tiiviiksi niin, ettei lämpövuotoja tule.
Kun asunnoissa oli asuttu ehkä vuoden päivät, asukkailta alkoi tulla valituksia homeenhajusta. Siitä alkoi vuosien rumba erilaisia tutkimuksia ja toimenpiteitä. Otettiin mikrobinäytteitä, revittiin seiniä, tiivistettiin rakenteiden saumoja, mitä milloinkin. Sisäilmasta ei löytynyt mitään vakavaa, mutta ummehtunut haju tuntui osassa huoneistoista ja osa ihmisistä sai oireita.
Kaikkiin vaiheisiin kuului kiistely siitä, mitä pitäisi tutkia, mitä tehdä ja kuka maksaa. Yleensä vaihtoehdot maksajaksi ovat rakennuttaja eli myyjä, (pää)urakoitsija eli rakennusyhtiö tai taloyhtiö eli asuntojen omistajat. Kun lopputuloksesta uhkaa tulla kallis, kuvaan astuvat myös asianajajat.
Viitisen vuotta ongelmien havaitsemisen jälkeen saatiin konsulttiyhtiö selvittämään asiaa. Kävi ilmi, että asuntoihin asennetut ilmanvaihtokojeet ja liesituulettimet eivät sopineet yhteen. Voimakastehoinen liesituuletin imaisi asuntoihin niin kovan alipaineen, että se kiskaisi pienimmistäkin rei’istä kellarinhajua alapohjasta huoneilmaan.
Jotta ilmanvaihto toimii, rakennuksessa pitää olla pieni alipaine. Liiallisessa alipaineessa korvausilmaa ei tule riittävästi sieltä mistä sen pitäisi tulla. Silloin rakennus alkaa ottaa korvausilmaa rakennevuotojen kautta. Samalla mukaan tulee ilman epäpuhtauksia.
Verrattuna moniin tapauksiin lopputulos oli onnellinen. Ongelma korjautuu, kun liiasta alipaineesta päästään. Mutta miten kuluttavaa asukkaille on ollut vuodesta toiseen kantaa huolta siitä, mikä rakennuksessa on pielessä. Vuodessa ilo uudesta kodista kääntyi viiden vuoden huoleen. Raskainta on ollut heillä, joille hajut aiheuttivat oireita.
Olen ollut siinä uskossa, että nykyinen elämänmuotomme vaatii niin paljon rakennuksen ilmanvaihdolta, ettei siihen painovoimainen ilmanvaihto riitä. On pesutilat ja saunat sisällä, tietokoneet ja muu elektroniikka, joiden takia ilmanvaihdolta vaaditaan enemmän kuin ennen.
Esimerkkitapausta seuratessani on alkanut epäilyttää, että nykyaikainen rakentaminen on liian monimutkaista ja tekniikasta riippuvaista. Tekijöiden ammattitaito ei pysy perässä, pienistä virheistä kasvaa suuria ongelmia. Kun ongelmia tulee, syyn löytäminen voi kestää vuosia.
Rakennusalalla on ammattilaisia, jotka suosisivat yksiaineisten seinärakenteiden ja painovoimaisen ilmanvaihdon yhdistelmää. Yksiaineinen tarkoittaa käytännössä massiivihirttä tai kiveä, jolloin rakenteissa ei ole höyrynsulkumuoveja eikä lisälämmöneristeitä.
Kun seinä koostuu useista eri tavoin toimivista kerroksista, kriitikoiden mukaan sen toimivuutta eri tilanteissa on vaikea ennustaa. Monikerroksisten rakenteiden rakentaminen on myös vaikeampaa ja riskialttiimpaa.
Viime vuosina on suunniteltu ja toteutettu yksittäisiä uudisrakennuksia, joissa on toimiva painovoimainen ilmanvaihto. Ongelma vain on siinä, että Suomessa on nykyään hyvin vähän ammattilaisia, jotka osaisivat suunnitella painovoimaisen ilmanvaihdon.
Vuoteen 2020 loppuun mennessä uudisrakentamisen pitäisi olla lähes nollaenergiarakentamista. Pahoin pelkään, että sisäilmaongelmia riittää myös ensi vuosikymmenellä.