Pituutta 203 senttiä, maila kuin jättiläisen kävelykeppi.
Siellä se vain painaa menemään. Kyyryssä selin ja hammassuojat ylälegojensa suojana. Jukka Jalosen monivuotinen luottomies ja koripalloilijan kokoinen soturi.
Leijonakapteeni Marko Anttila.
Ratkaiseva maali välierässä ja elintärkeä tasoitus puolivälierässä. Se on paljon enemmän kuin kukaan voi vaatia. Ne maalit ovat urotekoja, jotka vievät Lempäälän jätin suomalaisen jääkiekon aikakirjoihin. Pysyvästi.
Leijonat on täynnä hyvää energiaa. Joukkue ottaa oikealla tavalla rennosti. Suuri kiitos siitä kuuluu Anttilalle, joka ei ole mörkömäisestä lempinimestään huolimatta koskaan pahalla päällä. Ei ainakaan kaukalon ulkopuolella.
Anttilalla on pilkettä silmäkulmassa. Hänen mukaansa omat osumat ovat onnekkaita pomppuja. Taidon puute kuulemma vaivaa kuulemma vielä vanhemmallakin iällä.
Päävalmentaja Jalonen on nero omalla alallaan. Hän osaa rakentaa jääkiekkojoukkueen ja luotsata sitä.
Jalonen näkee usein jotain sellaista, mitä muut eivät näe.
Kuka olisi uskonut, että D-maajoukkueen pelaajalistalla voi pärjätä tällaisissa kisoissa? Jalonen ei vain uskonut, hän myös tiesi sen.
Hyvän joukkueen voima on suurempi kuin yhdenkään yksilön.
Nostetaan esiin silti myös yksilöitä. Niitä, jotka Jalosen haukansilmä havaitsi.
Maalivahti Kevin Lankinen. Moni oli valmis vaihtamaan miestä tolppien välissä alkusarjan aikana. Jalonen ei. Hän luotti Lankiseen kuin vuoreen. Palkinto – ensimmäinen sellainen – tuli lauantain välierässä.
Laitahyökkääjä Joel Kiviranta, yksi Leijonien 18 ensikertalaisesta. Jalonen näki Vaasan varjelluimman timantin ja otti hänet mukaan MM-ryhmäänsä. 23-vuotias nuorukainen on ollut vastoin kaikkia odotuksia yksi joukkueen parhaista pelaajista omassa roolissaan. Lauantaina hän pohjusti Anttilan maalin ovelalla heittäytymisellään.
Laitahyökkääjä Niko Ojamäki. Oulussa kummasteltiin, kun Tapparan mies kiilasi Ville Leskisen edelle. Saatetaan toki ihmetellä edelleen, mutta ei välttämättä enää maanantaina. Venäjää vastaan Ojamäki kilautti tolppaa, sunnuntaina taitaa osua jo verkkoon. Ojamäen laukaus on suomalaisessa mittapuussa poikkeuksellinen.
Leijonien pelaajilla on kolme aikuisten MM-mitalia. Kaikki ovat hopeisia ja peräisin keväiltä 2014 ja 2016. Atte Ohtamaalla on kaksi ja Veli-Matti Savinaisella yksi.
Aikuisten ja nuorten kultavalmentaja Jalonen kuitenkin tietää, miltä maailmanmestaruuden voittaminen tuntuu.
Tai tietäväthän Mikko Lehtonen ja Mikko Mannerkin tunteesta jotain. He olivat faneina paikalla, kun Leijonat juhli maailmanmestaruutta Bratislavassa 2011.
Tälle joukkueelle mikään ei ole mahdotonta. Vaahteralehtien täyttämä puu kaatuu finaalissa.