Yhdysvallat ja Kiina ovat käyneet neuvotteluja maiden välisten kaupankäynnin ja investointien ehdoista. Viestit neuvotteluista ovat vaihdelleet, mutta etenkin sijoitusmarkkinoilla odotukset ovat olleet selkeitä. Markkinoiden odotus on ollut, että kovienkin puheiden jälkeen uusi kauppasopimus saadaan aikaan. Toukokuussa tunnelmat ovat kuitenkin vakavoituneet ja luottamus nopeaan neuvotteluratkaisuun on heikentynyt selvästi.
USA:n ja Kiinan neuvottelijat saivat jo aikaiseksi alustavan uuden sopimuksen. Kiinan sisäisessä käsittelyssä tämä ei kuitenkaan saanut nähtävästi riittävästi tukea. Erityisesti osat, jotka vaativat kiinalaisen lainsäädännön muutoksia, olivat osalle kiinalaisista päättäjistä liikaa. Nämä koskivat muun muassa immateriaalioikeuksia ja yritystukia. Kiinalaiset vastustivat myös sopimustekstin täyttä julkistamista.
Lopputulemana kiinalaiset tarjosivat rajoitetumpaa sopimusta. USA reagoi tähän voimakkaasti. Presidentti Trump ilmoitti Yhdysvaltojen laajentavan merkittävästi lisätulleja. Lisäksi kauppasota on laajentunut teknologiasektorille.
Toteutuessaan tuoreimmat päätökset tarkoittaisivat, että koko Kiinan vienti Yhdysvaltoihin joutuisi lisätullien alle. USA toi vuonna 2018 Kiinasta tavaroita vajaan 550 miljardin dollarin arvosta.
Tullien vaikutukset ovat olleet erilaisia eri maissa. USA:n talouden kannalta tullit ovat veroja. Kiinalaisten tuotteiden ostajat joutuvat maksamaan tuotteista enemmän. Jo nyt tullit näkyvät näitä koskevien tuotteiden hinnoissa. Toisaalta veronkorotuksena tullit ovat olleet rajattuja verrattuna esimerkiksi USA:n talouden kokoon tai liittovaltion alijäämään. Tätä kautta tullien vaikutukset USA:n talouteen ovat toistaiseksi olleet rajalliset. Toisaalta tullien kattavuus on nyt voimakkaasti nousemassa.
Konkreettisemmat tullien vaikutukset on nähty Kiinassa ja Euroopassa. Kiinan osalta on vaikea erotella tullien tarkkaa vaikutusta. Joka tapauksessa viimeisen vuoden aikana Kiinan talouskasvu on kauppasodan ja muiden syiden takana hidastunut. Markkinat ovat tosin luottaneet Kiinan kykyyn elvyttää edelleen talouttaan ja pitää siten kasvua yllä. Myös Euroopassa talouskasvu hidastui selvästi etenkin alkuvuonna.
Tullien lisäksi kauppasota on levinnyt teknologiayrityksiin. Kiinalainen Ericssonin ja Nokian kilpailija ZTE joutuivat jo aikaisemmin sanktioiden kohteeksi rikottuaan kaupparajoitteita. Nyt tuleen on joutunut Kiinan teknologiayritysten lippulaiva Huawei. Yhtiö toimii samalla toimialueella kuin ZTE, mutta on selvästi suurempi yritys.
Huawei on voimakkaasti investoinut omaan teknologiakehitykseen, mutta on useilla alueilla vielä hyvin riippuvainen amerikkalaisista komponenteista ja ohjelmistoista. Useissa tapauksissa korvaavia ei-amerikkalaisia vaihtoehtoja ei ole nopeasti saatavilla. Esimerkiksi Google ilmoitti, ettei olisi enää tarjoamassa Android-käyttöjärjestelmiä Huawein matkapuhelimiin.
Emme tiedä kuinka kauppasota etenee. Tähän mennessä nähdyillä toimenpiteillä on kuitenkin jo väistämättä pitkäaikaisia seuraamuksia. Globalisaatio on ollut yksi keskeinen ajuri maailmantaloudessa. Tämän yhteydessä kansainväliset kauppavirrat ovat kasvaneet.
Erityisen voimakasta ollut kokoonpanon ja teollisen tuotannon ulkoistaminen Kiinaan. Kiinasta tuli maailmantalouden kokoonpanotehdas. Nyt tähän trendiin tulee väistämättä muutos.
Globaalisti toimivat yritykset eivät voi luottaa Kiinan varaan rakennettuun tuotantoverkostoon. USA ja Kiinan välien kiristyminen voi tulevaisuudessakin nopeasti laittaa kauppavirrat kiinni tai korkeat tullit voivat tehdä tuotannon ulkoistamisen Kiinaan kannattomaksi. Tämä näkyy jo esimerkiksi niissä yrityksissä, jotka ovat keskittäneet toimimaan Applen alihankkijoina Kiinassa. Käytännössä kaikki nämä yritykset ovat suunnittelemassa kokoonpanon lisäämistä Kiinan ulkopuolella. Tyypillisesti tässä ovat voittajina Meksikon tai Vietnamin kaltaiset maat.
Toinen vaikutuskanava on teknologiassa. Huawein esimerkki osoittaa, että Yhdysvallat voi tuhota keskeisen teknologiayrityksen halutessaan hyvinkin nopeasti rajoittamalla keskeisten komponenttien tai ohjelmistojen myyntiä. Kiinalle tulee vahva intressi rakentaa teknologista omavaraisuutta. Prosessi on vaikea ja kestää kauan, mutta suurvallaksi itsensä mieltävä Kiina epäilemättä aloittaa työn.
Euroopalle ja Suomelle tilanne voi muodostua vaikeaksi. Euroopalla on taloudellisesti selkeä toive pitää kauppavirrat auki kumpaankin maahan. Suomi kuuluu maihin, joka kärsisi erityisesti kahden suurvallan vakavasta välien kiristymisestä. Kiinasta on kasvanut hyvin merkittävä markkina vientiyrityksillemme. Lisäksi olemme hyötyneet monella tapaa välillisesti Aasian ja Kiinan noususta. Tässä suhteessa suomalaistenkin etu on, että maailmassa ei ala uusi kylmä sota.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.