Heinäkuun alussa alkoi Suomen vetovastuu EU:ssa. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Lyhyesti sanottuna Suomen edustajat johtavat puolen vuoden ajan puhetta lähes kaikissa neuvoston eli jäsenmaiden edustajista kokoontuvissa EU:n istunnoissa.
Kyseessä on ministereistä koostuvat varsinaiset neuvoston kokoukset ja kaikki niitä valmistelevat EU-suurlähettiläiden kokoukset sekä lukuisten eri työryhmien kokoukset. Puheenjohtajamaa edustaa jäsenmaita myös useissa niin sanotuissa trilogineuvotteluissa, joita käydään neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission kesken.
Suomi on nyt kolmatta kertaa puheenjohtajamaana, edelliset kerrat olivat vuosina 1999 ja 2006.
Nuo aikaisemmat kerrat Suomi on hoitanut tehtävänsä kunnialla ja hyvin on valmistauduttu nyt meneillään olevaan koetukseenkin. Tämä kävi selväksi, kun kävin meidän toimielimen (Euroopan tilintarkastustuomioistuin) presidentin kanssa vierailulla Suomessa alkuviikosta.
Vaikka Suomessa meneillään on kiivain lomasesonki, oli ilo huomata, että useat poliitikot ja virkamiehet olivat valmiita palaamaan lomaltaan vierailumme mahdollistamiseksi.
Kuten komissio, myös EU:n riippumattoman ulkoisen tarkastajan tavaksi on tullut käydä kulloisessakin puheenjohtajamaassa tekemässä työtämme tutuksi, tavata tärkeimpiä kumppaneita ja keskustelemassa yhteistyömahdollisuuksista. Olemme nimittäin havainneet, että yhteistyön syventäminen neuvoston kanssa on haastavaa. Työryhmätasolla kyllä olemme säännöllisesti esittelemässä tarkastuksiamme, mutta ministereiden tapaamisiin olemme päässeet suhteellisen harvoin.
Pohjois-Suomen kannalta oli Suomen-vierailullamme ilo havaita, kuinka oululainen Eurooppa-ministeri Tytti Tuppurainen esitti sujuvalla sekä saksan että englannin kielellä presidentillemme Suomen suunnitelmia ja työmetodeja erityisesti monivuotisten rahoituskehysten eli EU:n seitsemänvuotisen budjettisuunnitelman osalta.
Ei olisi uskonut, että ministeri oli vannonut virkavalansa vain kuukautta aikaisemmin. Ministeri Tuppurainen korosti – aivan oikein – sitä tärkeätä näkökohtaa, että riippumattoman tarkastajan faktoihin perustuvia havaintoja ja suosituksia tarvitaan juuri tässä ajassa ehkä enemmän kuin koskaan.
Sellaisia olemme tarjonneet lukuisten raporttien ja lausuntojen muodossa myös uusien rahoituskehysten osalta. Toivottavasti kiireinen ministeri ehtii vielä Luxemburgiinkin esittelemään Suomen pj-kauden tavoitteita ja saavutuksia koko tilintarkastustuomioistuimen väelle.
Koska meidän työmme ”perinteisin” käyttäjäkunta on taloudenpidosta vastaavat tahot, saimme esitellä näkemyksiämme myös tuoreelle valtiovarainministeri Mika Lintilälle.
Hän myös teki hyvän vaikutuksen ja lupasi käydä läpi tulevan syksyn tarjontaamme sitä silmällä pitäen, että voisimme tulla ennen vuoden vaihetta esittelemään joitain tarkastusraportteja hänen johtamaan valtiovarainministereistä koostuvaan Ecofin-neuvostoon.
Aika näyttää, jääkö tämänkertainen puheenjohtajuutemme viimeiseksi ponnistukseksi. On nimittäin esitetty näkemyksiä, että neuvoston kiertävä puheenjohtajuusjärjestelmä on jo aikansa elänyt.
Se, mikä toimi alkuperäisessä kuuden maan unionissa ei välttämättä toimi enää. Varsinkin, kun kolmella merkittävällä kokoonpanolla on jo pysyvä puheenjohtaja: ulkoministereistä koostuvalla ulkoasiainneuvostolla, euroryhmällä sekä valtioiden ja hallitusten päämiehistä koostuvalla Eurooppa-neuvostolla.
Viimeksi mainitun asemaa on korostettu myös nostamalla se virallisen toimielimen asemaan. Tämäkin on omalta osaltaan heikentänyt kiertävän puheenjohtajan mahdollisuuksia vaikuttaa EU:n suuriin linjoihin tai kehityssuuntiin.
Voi myös oikeutetusti kysyä, ovatko perinteiset pj-kauden hyödyt, kuten kansallisten erityispiirteiden tai painotusten esiintuominen, jo menettäneet merkitystä.
Näin siksi, että Euroopan parlamentista on tullut neuvoston veroinen lainsäätäjä ja siten lainsäädäntötyössä korostuu kantojen yhteen sovittelu parlamentin ja komission kanssa.
On myös jo pitkään ollut havaittavissa se, että puheenjohtajamaa ei määrittele agendaa, vaan pikemminkin kulloinkin esille nousevat asiat eli agenda määrittelee puheenjohtajuuden.
Mutta tulevaisuutta on turha ennustaa, saati murehtia. Se on tiedossa, että pj-vastuut on jaettu ”vain” vuoteen 2030 asti.
Ja kun vuoro osuu kohdalleen noin joka 14. vuosi, voi käydä niinkin, että tämä kolmas EU-puheenjohtajakausi on Suomen osalta viimeinen. Sitä suuremmalla syyllä se on hoidettava – ja taatusti hoidetaankin – kunnialla maaliin.
Hannu Takkula on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen.