Akseli Gallen-Kallelan järvimaisema-aiheinen maalaus myytiin viime viikolla Lontoossa taidehuutokaupassa 790 000 eurolla. Se on korkein hinta, mitä Gallen-Kallelan teoksista on maksettu.
Taulussa taivaanranta punertaa keltaisena, ylempänä liikkuvat sinivihreät pilvimöykyt. Ilta-aurinko on laskeutunut äsken horisontin alle. Ollaan kuin oltaisiin Kolilla, mutta Gallen-Kallela tuskin teki työtään Kolilla. Epäillään, että taulun esittämä järvi on Keitele.
Akseli Gallen-Kallela vieraili Konginkankaalla 1904 ja maalasi Keiteleestä ainakin neljä erilaista versiota. Niistä yksi on Lahden taidemuseossa, yksi Lontoon kansallisgalleriassa sekä kaksi yksityiskokoelmissa. Nyt huutokaupatun teoksen on arvioitu valmistuneen 1905.
Keitele-teoksissa auringosta välkkyvä järven tyyni pinta elää tuulenvireestä. Saman maiseman saattaa nähdä vilaukselta kun hidastaa nelostiellä Viitasaaren sekä Konginkankaan paikkeilla.
Gallen-Kallelan tunnistamattoman maisematyön voisi kuvitella syntyneen sillä korkealla mäellä, johon valtatie nousee pian Äänekosken jälkeen Jyväskylän suuntaan kuljettaessa. Jos esteettisen silmän lisäksi on saanut taloudellista silmää, silmään voi pistää jotain uudesta biotuotetehtaasta. Sitä kuvataan pohjoisen pallonpuoliskon suurimmaksi.
Löysin itse Keitele-teoksen joskus nuorukaisena Lontoon-matkalla kansallisgalleriaa kierrellessäni. Sattumalta, kuten kulkurille käy. Havahduin, pysähdyin ja älysin, että tämähän kuvaa sielunmaisemaani.
Ensimmäiset mieleen syöpyneet matkat suuntautuivat Savosta Pielavesi-järven rannalta mummolaan Keski-Suomeen Petäjäveden Kintauden kylään, Koisjärven rannalle.
Matka-aamuna alle kouluikäisten veljesten päälle puettiin tummat housut, valkoiset paidat ja rusetit. Matkalle lähtö oli juhlava hetki.
Viimein päästiin linja-autoon. Nilakka-järvi Keiteleen kunnassa ylitettiin lossilla. Hännilänsalmi sekä Mämmensalmi hurahti siltaa pitkin.
Jo niinä varhaislapsuuden kesinä linja-autossa minun on täytynyt pysähtyä tuijottamaan lasin läpi välkkyvää Keiteleen pintaa.
Pielavesi-järveä kuvaavan musiikkiteoksen, Pielavesi-sarjan löysin varttuneemmalla iällä. Joonas Kokkonen sävelsi sen pianolle 17-vuotiaana 1939. Sävellys kestää 16 minuuttia ja 30 sekuntia. Siinä on alkusoiton sekä yötunnelmaisen nocturnon jälkeen osat Sade, Iltapilviä ja Aamutuuli.
Kun kuulin sen, kylmät aallot ja kuumat väreet kävivät sisääni.
Joonas Kokkosen sukujuuret olivat Pielavedellä, jonne hän rakensi myöhemmin kesämökin Talassaareen. Läheisessä Pangansalon saaressa hän vieraili pikkuserkkunsa Lauri Kokkosen luona ja luki Laurin kirjoittamaa näytelmää Viimeiset kiusaukset. Vuosien jälkeen siitä syntyi ooppera.
Suomessa on 168 000 vähintään puolen hehtaarin kokoista järveä, kertoi Maanmittauslaitos viime viikolla. Järvet ovat pieniä, toisin kuin maailman järvirikkaimmassa maassa Kanadassa. Järvien rantaviivaa maailmassa on neljä kertaa enemmän kuin merenrantaa.
Järvi on kasvanut kiinni suomalaisen perusluonteeseen. Se selittänee meille ominaisen kaipuun luonnon ja veden luokse etenkin kesällä, jolloin Suomi on kauneimmillaan matkustaa ja pysähdellä.
Luonnon äärellä ei tarvitse puhua – luonto kuten syvä taide puhuvat itsessään.
Suomalaiselle voisi melkeinpä sanoa rantasaunan lauteilla: Järvestä sinä olet tullut, järveen pitää sinun jälleen menemän.