Sumotorvi soikoon! Järjestäjät lupasivat kisojen alla ennakkoinfossaan, että meren laajan jääpeitteen ansiosta tämän vuoden MM-karkeloissa ei tarvitse pelätä sumua.
Eipä vissiin. Perjantaina Holmenkollenin päälle laskeutunut sumu oli niin sakea, että suurmäkeä oli turha etsiä katseella. Oli kuin David Copperfield olisi lennellyt helikopterilla Holmenkollbakkenin ympärillä ja taikonut sen näkymättömiin.
Suomalaisille moinen näky on tietenkin rauhoittava. 29 vuotta sitten lapsenkasvoinen Matti Nykänen tuli sumun läpi pidemmälle kuin muut, voitti maailmanmestaruuden ja pääsi paiskaamaan kättä kuningas Olavin kanssa.
Kymmenen vuotta myöhemmin Nykäsen ura oli edennyt jo siihen pisteeseen, että hän luritteli Yllätysten yö -levylleen salanimellä V. Majakoski tehtyä sanoitusta.
"Kun lähtee lentoon hyppyrin nokalta, saa olla hetken rauhassa ilmassa. Kotkan lailla saa liidellä ihminen, vain mäkimies voi tietää sen."
Siinä kymmenen vuoden välissä Nykänen ja Suomi oli voittanut kaapit täyteen arvokisamitaleja.
Suomalaiset mäkikotkat ovat todella tienneet, miten liidellään ilmassa. Oslon kisojen ja Nykäsen maailmanmestaruuden jälkeen Suomi on saanut yhteensä 39 arvokisamitalia - kun lentomäet jätetään pois laskuista.
Sinivalkoiset ovat jääneet ilman mitalia vain viisissä arvokisoissa 29 vuoden aikana: 1993 MM-kisoissa, 1994 olympialaisissa, 1999 MM-kisoissa, 2009 MM-kisoissa ja 2010 olympialaisissa.
Kolmen arvokilpailun mitaliton putki olisi siis täysin poikkeuksellista. 2009, 2010 ja... eipäs nuolaista vielä.
On totta, että Oslo on mäkimiehille haastava paikka. Paljon haastavampi kuin vielä pari kuukautta sitten näytti.
Silloin Matti Hautamäki oli priimakunnossa, Ville Larinto säesti häntä erinomaisesti ja Janne Ahosen hyppyjyvän löytymisestä oli vielä toivoa jäljellä.
Nyt Suomen menestys näyttää lepäävän yksin Hautamäen harteilla, vaikka miehen karsintahyppy jättikin ilmaan pienen kysymysmerkin.
Kehitetään ajatusleikkinä paras mahdollinen tilanne menossa olevalle kaudelle. Suomella olisi paluun huipulle tehnyt Hautamäki, kärjen mukaan noussut Larinto, iloinen konkari Ahonen, loukkaantumisilta välttynyt Janne Happonen ja se Harri Olli, joka vielä kaksi vuotta sitten sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa neljänneksi.
Tuo joukkue joutuisi käymään läpi armottoman karsinnan siitä, ketkä neljä pääsevät pokkaamaan joukkuekisasta varman kilisevän kaulaansa.
Jossittelu on tietenkin itsensä pettämistä, sillä urheiluun kuuluvat loukkaantumiset, lopettamiset, kunnon kadottamiset - ja muut kilpailijat.
Näillä mennään. Lauantai antaa merkin siitä, löytääkö Suomi tiensä ulos sumusta.