Oma raha, luki mielenilmaukseen osallistuneen kyltissä Oulun Rotuaarilla viime viikon perjantaina.
Tuhannet suomalaiset kokoontuivat puolustamaan sunnuntailisiä, ylityökorvauksia ja pitkiä kesälomia tai muuten vaan vastustamaan hallituksen suunnitelmia.
Ammattiyhdistysväen järjestämään mielenilmaukseen kokoontui kansaa eri puolilla maata. Helsingin Rautatientorilla oli poliisin arvion mukaan noin 30 000 ihmistä, Oulun Rotuaarilla muutamia satoja ja Pudasjärven torilla kaksi.
Perjantain mielenilmauksesta ja sen vaikutuksista melskattiin päivätolkulla jo ennen kuin se ehti alkaakaan. Vaikka turvapaikanhakijoiden virta Suomeen kaappasi osan tarjolla olevasta julkisuudesta ja monsuunin kaltainen ennätyssade häiritsi muuten kelpoa mielenilmauspäivää, ei yhdellekään suomalaiselle jäänyt epäselväksi, kuka vastusti ja mitä.
Vahvan tehtävä on tukea heikkoa, oli kirjoitettu kylttiin, jota joku kantoi ulkoministeriön edessä Helsingissä runsas viikko ennen ammattiyhdistysliikkeen mielenilmauspäivää. Tiistaina 8. syyskuuta Katajanokalle kerääntyi noin tuhannen ihmisen joukko. Hekin osoittivat mieltään hallituksen suunnitelmia vastaan.
Katajanokalle kokoontuneet vastustivat hallituksen aikeita leikata kehitysyhteistyövaroja Noin 300 kansalaisjärjestön kattojärjestön Kepa ry:n johdolla organisoidun mielenilmauksen yhteydessä kehitysministeri Lenita Toivakalle (kok.) luovutettiin vetoomus kehitysyhteistyörahojen puolesta.
Adressin allekirjoittajia oli 41 271. Heidän mielestään suunnitellut kehitysyhteistyörahojen leikkaukset ovat kohtuuttoman rajut. Ne uhkaavat halvaannuttaa kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun ja koskettavat miljoonia ihmisiä eri puolilla maailmaa.
Vetoomuksen mukaan vaivalla rakennettu suomalainen kehitysyhteistyöosaaminen on helppo tuhota nopeasti, mutta sitä on äärimmäisen vaikea saada takaisin.
Elisabeth Rehn oli yksi adressin allekirjoittajista. Hän kertoi osallistuvansa harvoin mielenilmauksiin, mutta nyt hän piti sitä perusteltuna.
Rehnin mielestä kehitysyhteistyö on tärkeää, jotta Suomi voi jatkossakin edesauttaa rauhanprosesseja eri puolilla maailmaa. Suomessa nähdään nyt, millä tavalla rauhan puuttuminen näkyy pakenevina ihmisinä, hän sanoi adressin luovutuksen yhteydessä.
Kehitysjärjestöjen mielenilmaus ei pysäyttänyt Suomea ja suomalaisia samalla lailla kuin ammattiliittojen pullistelu. Mielenilmauksilla ei ollut juuri muuta yhteistä kuin niiden maali, maan hallitus. Eroa niillä kyllä oli.
Viime perjantaina suurin hätä oli omasta itsestä ja omasta rahasta, hyvinä vuosina saavutetuista eduista. Niissä roikutaan kynsin hampain, vaikka niihin ei ole enää varaa ja vaikka niistä tinkiminen olisi yhteinen etu.
Kehitysjärjestöjen mielenilmauksen motiivina oli toinen ihminen, meitä suomalaisia kurjemmassa asemassa oleva, joka ei selviä ilman apua. Ehkä juuri hän, joka tuli viime viikonloppuna Tornioon ja jota vastassa oli muukalaisten tuloa vastustava ihmismuuri.
Kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen toimintaan osallistuu suuri joukko suomalaisia. Kaikki apua antavat eivät ole varakkaita, mutta silti he haluavat kantaa vastuuta vielä heikommassa asemassa olevista. Saman vastuun toivoisi nyt Suomessa leviävän, laajalle ja vauhdilla. Aina Hakaniemeen ja Etelärantaan asti.