Festivaalit: Ellie Goul­ding ja Me­ga­deth Qstoc­kin pää­esiin­ty­jik­si – fes­ti­vaa­li viettää hei­nä­kuus­sa 20-vuo­tis­juh­liaan

Korot: Kaleva seuraa kor­ko­ta­soa päi­vit­ty­väs­sä ar­tik­ke­lis­sa: Katso täältä eu­ri­bor-kor­ko­jen tuo­reim­mat lukemat

Luitko jo tämän: Miksi ou­lu­lai­nen Ari, 33, käyttää ana­bo­li­sia ste­roi­de­ja?

Mainos: Tilaa Kaleva Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 12,90 € / kk + 1 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Kolumni

Ko­lum­ni: Salama ei pala tu­les­sa­kaan

Mikä tekee ihmisestä toisinajattelijan, vallitsevan ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisuudessa uskottavasti esittävän henkilön?

Mikä tekee ihmisestä toisinajattelijan, vallitsevan ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisuudessa uskottavasti esittävän henkilön?

-
Kuva: Kontiainen Jarmo



Eräs sellainen täytti toissapäivänä 80 vuotta, kirjailija Hannu Salama. Hänen elämästään ja tuotannostaan voi saada jotakin osviittaa.

Salamaa voi pitää viimeisenä elossa olevana Kekkosen ajan toisinajattelijana. Salama on kertonut ryhtyneensä kekkosvastaiseksi, koska ”jonkun oli viimein uskallettava olla”. Salama oli järkyttynyt huomatessaan kulttuuripiirien pelkäävän presidenttiä ”ku isäänsä koulussa”.

Salama on näyttänyt ärhäkkyyttään näihin päiviin saakka, mutta ei enää usein. Kahdeksankympin lätkä takalasissa hidastaa. Tahdin harvenemisen vuoksi Salamaa voi nykyisin pitää toisinaanajattelijana.



Suuri yleisö ei kenties enää tunne Salaman teoksia, joita on reilu 40. Joku saattaa hämärästi muistaa Juhannustanssit (1964) tai Siinä näkijä missä tekijä (1972) -romaanien nostattamia kohuja. Toisessa Salamaa vastaan hyökkäsi äärioikeisto, toisessa raastoi äärivasemmisto.

Yhden totuuden Suomessa sellainen oli varma merkki, että taiteilijan mielipiteet olivat valtavirrasta poikkeavia, närkästyttävän uhkarohkeita.

Salama tarvitsi kaksi kirjaa osoittamaan, missä ajattelun rajat tuolloin kulkivat. Juhannustanssit havainnollisti, että isänmaallisuudella hurraavan oikeiston käräjäherkkä suvaitsemattomuus ei istu sodanjälkeisen Suomeen. Konservatiivit huusivat poliisia apuun.

Jatkosodan kotirintamaromaani Siinä näkijä todisti, että ajan radikaalipiireissä hellitty näkemys aatteellis-moraalisesti muita korkeatasoisemmasta, mielipiteen vapautta suosivasta kommunismista on umpipötyä. Punikkitaustaisen Salaman katsottiin pettäneen työväenliikkeen (kun hän ei halunnut väärentää historiaa).



Totuuden puhuja saa harvoin yösijan. Suomalaisten lukemisharrastustutkimus osoitti 1970-luvun alussa Salaman olevan kirotuin suomalaiskirjailija.

Lukijoiden valitusten mukaan kirjoista puuttuivat korkeat ihannehahmot. Salama ei voinut sellaisia ideaalijylhyyksiä tyhjästä luoda, kun niitä ei hänestä ollut todellisuudessakaan. Salama kuvaa yhteiskuntaa avuttomien ja sovinististen aikuisten mieshahmojen kautta.

Kai tällaiseen ideologioiden ja sovinnaisen maun ravisteluun on joitakin toisinnäkemisen taitoja tarvittu kirjoituskoneen lisäksi.



Kirjallisuudentutkija Milla Peltosen tällä viikolla julkaistu juhlateos Paperilla seisova Perkele – Hannu Salaman elämä ja kirjat osoittaa, mistä toisin- ja toisinaanajattelu syntyy.

Oikeastaan melko perinteisistä valistusajan aineksista, jotka ovat kyllä tyystin hävinneet nettikeskustelut täyttävässä uskomuskaakatuksessa.

Luulottelun sijasta tarvitaan tietoa, jolla epäillä aatesuuntauksia ja niitä hehkuttavia päsmäreitä. Kaikenlaisia ismejä ja tuhovimmaista liikehdintää kannattaa vieroksua. Kelvokas on taito vaihtaa näkökulmaa ja asettua vallan käytön kohteen asemaan. Tärkein on kyky havaita, missä valta kulloinkin piilottelee ja kuka on sen juoksupoika tai -tyttö.



Mihin itsenäisiä ajattelijoita tarvitaan totuuden jälkeiseksi ajaksi sanotussa nykypäivässä?

Esimerkiksi naaraamaan aukotonta tietoa pintaan todellisuutta ideologian nimissä vääristelevästä pupputulvasta.

Ja sanomaan, että jos jokin asia tuntuu musta joltakin, niin se ei ole sama kuin totuus vaikka miten somessa kiljuisi.