Käsi ylös, kenen kaapissa pölyttyy Jarkko Varvion nimellä varustettu Leijonien pelipaita.
Tuskin olen ainoa. Praha, 1992. Nevö foget!
Suomessa tavataan muistella vuosien 1995 ja 2011 maailmanmestaruuksia. Myös ensimmäinen arvokisamitali, Calgaryn olympiahopea 1988, nousee tasaisesti tapetille.
Nyt kelpaa kuitenkin palata 27 vuoden takaisiin tapahtumiin. Siihen hetkeen, kun purkka-Penan (Pentti Matikainen) valmentama Suomen A-maajoukkue teki ihmeen Prahassa.
Leijonat lähti vuoden 1992 MM-kisojen ”kaikkien aikojen huonoimmalla joukkueella”. Etukäteen lytätyn nipun ainoa NHL-aktiivi oli Buffalo Sabresin hyökkääjä Christian Ruuttu.
Lopputuloksen muistavat kaikki – tai ainakin melkein kaikki.
Nimetön Leijonat yllätti ja nappasi hopean, Suomen kiekkohistorian ensimmäisen miesten MM-mitalin.
20-vuotias Varvio voitti turnauksen pistepörssin tehoilla 9+1. Nuorempana seiväshyppyä harrastaneesta HPK-hyökkääjästä tuli kautta aikojen ensimmäinen MM-kisojen pistepörssin voittanut suomalaispelaaja.
Leijonat palaa juhlapaikalle. Kahdeksan vuotta sitten, 15. toukokuuta 2011, Suomen kapteeni Mikko Koivu nosti MM-pokaalin ilmaan Bratislavan Ondrej Nepela -areenan jäällä.
Kultajoukkue on poissa kuvioista, mutta päävalmentaja Jukka Jalonen on ja pysyy.
Tällä kertaa Jalosella on käsissään erilainen pelaajapakka. Hän ei voi turvautua NHL:ssä marinoituneeseen kapteenistoon Koivu–Tuomo Ruutu–Lasse Kukkonen. On pärjättävä omilla pojilla, lähinnä kotimaan Liigasta raavitulla ydinryhmällä.
Tilanne herättää tuttuja tuntemuksia 27 vuoden takaa. Tällaisella rupusakilla ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä kisoissa.
Vai onko sittenkin?
Venäjä, Ruotsi ja Kanada ovat omassa ylhäisyydessään. Yhdysvallat ja Tshekki kolkuttelevat perässä.
Sitten porhaltaa tasaisena rintamana neljä ässää: Sveitsi, Slovakia, Suomi ja Saksa.
Seuraavat viikot näyttävät, toistuuko Prahan 1992 ihme.
Kirjoittaja on Kalevan urheilutoimittaja.
Lue myös: Seitsemän taitavaa pelimiestä – Kaleva esittelee jääkiekon MM-kisojen arvoikkaimmat mailataiturit.