Kun Kärpät palasi maanantaina kesälomilta jääkauteen, kaukalossa puhalsi virkistävä tuulahdus menneisyyttä. Tuollahan viilettää Jussi Jokinen punaisissa hanskoissaan. Joonas Donskoi kikkailee kiekon kanssa, eikä Sebastian Aho ole vielä saanut riisuttua kärpännahkaansa. Markus Nutivaara suorastaan tanssii luistimilla.
Nämä miehet ovat jo tehneet oman palveluksensa Kärpille. He ovat vain kylässä ja virittelevät askelmerkkejään seuraavaa NHL-kautta varten.
Kokoonpano muuttui kauden päättymisen jälkeen rajummin kuin koskaan aikaisemmin. Kun puhutaan pelkistä numeroista ja nimistä, fakta on karu. Pelaajia lähti ennätykselliset 19 kappaletta. 16:sta viime kauden parhaasta pistemiehestä jäljelle jäivät vain seuraikonit Mika Pyörälä ja Lasse Kukkonen.
Kysymys kuuluu: Miten ja milloin Kärpät aikoo paikata ammottavat aukot etenkin hyökkäyspäässä? Kokoonpanosta löytyy liigamiehiä nipin napin kolmeen ketjuun.
Vastauksena voi ilmoittaa, että Kärpät hakee hyökkäyspäähän yhtä tai kahta isoa vonkaletta. Myös puolustuspää odottaa isoa ja kohahduttavaa nimeä. Totta kai valmennusjohto olisi halunnut vahvistukset jo nyt, mutta pelaajavirta KHL:ään on luonut sopimusneuvotteluihin omat hidasteensa ja rajoitteensa.
Jos Kärpät tyytyisi keskinkertaisiin vahvistuksiin, kokoonpano olisi täynnä jo nyt.
Kyllä ne huippunimet sieltä vielä tulevat.
Oulun korkeudella on jo vuosikymmenien aikana totuttu siihen, että Kärpät on hyvin omavarainen joukkue, eikä muuksi muutu. Juuri nyt Aho, Nutivaara ja Jesse Puljujärvi ovat jättäneet taakseen tyhjiön, jota on mahdotonta heti täyttää. Vuotta aikaisemmin taalaliigaan lähtivät Donskoi ja Joonas Kemppainen. Viisi tuotettua NHL-pelaajaa kahdessa vuodessa on yhdelle seuralle maailmanlaajuisestikin ajatellen kova ja kunnioitettava saavutus.
Pelaajia menee, ja uusia tulee – myös nyt ja tulevina vuosina.
Kärpät rakentaa pitkällä tähtäimellä projektia, joka ei ole sekunneissa valmis. Avainsana on maltti, mikäs siinä, mutta Kärppien seura- ja valmennusjohdon on syytä muistaa toinen ilmaisu, jota ei näillä leveyksillä tervehditä ilolla.
Se on välivuosi.
Kärpät on hemmotellut kannattajansa ja yhteistyökumppaninsa kahdella peräkkäisellä mestaruudella ja pronssilla. Sidosryhmät eivät kerta kaikkiaan voi hyväksyä keskinkertaisuuteen tähtäävää toimintaa.
Pitää olla priimaa. Vuodesta toiseen.
Mielenkiintoinen tuttavuus on ykkössentteriksi värvätty John Albert, joka toistaiseksi on pelkkä Mr. Nobody. Kärpät on totta kai halunnut miehen, joka osaa pelataa, mutta yhtä tärkeänä kriteerinä ovat henkiset ominaisuudet. On haettu hyvää ihmistä ja joukkuepelaajaa, eikä omia tehopisteitään tuijottava primadonna. Albert on johtaja- ja kapteenityyppi. Kahden suunnan sentteri ja kova tekemään työtä. Myös tehopisteitä syntyy.
Jos Albert osoittautuu yhtä hyväksi hankinnaksi kuin hänen entinen joukkuekaverinsa Ben Maxwell, se riittää.
Kirjoittaja on Kalevan urheilutoimittaja.