Tuohtunut lukija soitti. Lehdessä oli esitelty näyttävästi, kuinka Kelan sähköisestä palvelusta voi tarkistaa oman lääkekattonsa tilanteen. Soittajan mielestä jo otsikon alku ”Näin voit seurata...” meni pieleen, koska kaikki eivät kuitenkaan voi: Eivät pysty, osaa tai halua!
Soittajan mielestä tilanne on epätasa-arvoinen, eikä se rajoitu yksinomaan tähän palveluun. Niitä, jotka eivät käytä nettiä, ei suurin piirtein enää ole olemassa, eikä heidän palveluistaan kukaan kanna huolta, oli hänen kokemuksensa.
Pitäisi olla myös vaihtoehto. Kerroin, että lääkekattoasiassa se vaihtoehto on pitää itse kirjaa lääkeostoista ja omavastuun kertymisestä. Muistan, kuinka äidillänikin oli valkoisessa muovitaskussa pieni kirjanen ihan tätä tarkoitusta varten.
Vastaus ei tainnut ihan tyydyttää. Soittajan mielestä joku oikotie pitäisi olla myös netittömillä tai muuten ei olla tasa-arvoisia.
Tasa-arvon käsite on mielenkiintoinen ja siitä riittää pohdintaa näinä maakuntauudistuksen aikoina lukemattomilta eri puolilta.
Jos sähköisistä palveluista puhutaan, tasa-arvoa tuskin on ottaa palvelua pois kaikilta, jos osa ei sitä pysty käyttämään. Jopa hartaasti kaivattua Oulun akuuttivastaanoton sähköistä ajanvarausta olen kuullut kritisoitavan tällä perusteella, koska osan nyt kuitenkin on mentävä paikan päälle odottamaan.
Irvokasta kyllä, tuskin millään muulla parannetaan tasa-arvoa yhtä hyvin kuin sähköisillä palveluilla.
Jos pystyt ja osaat niitä käyttää, ei ole enää mitään väliä, missä ja kuinka kaukana keskuksista asut. Raja tulee vasta, kun palvelusi edellyttää ihmisen kosketusta.
Mitä syrjemmällä asut, sitä todennäköisimmin palvelut siirtyvät yhä kauemmas ja sitä enemmän hyötyä olisi sähköisistä palveluista.
Toisaalta sähköisten palvelujen olemassaolo on yksi peruste, että niitä palveluja voidaan keskittää.
Tilastokeskuksen parin vuoden takaisten tietojen mukaan 16–89-vuotiaista suomalaisista 13 prosenttia ei käytä nettiä. Yli 75-vuotiaista nettiä käytti vajaa kolmannes ja 65–74-vuotiaista noin kaksi kolmasosaa.
Tähän on pakko lisätä Oulun hyvinvointipalveluista saatu tieto. Sähköisessä Oulun Omahoito -palvelussa on rekisteröityneitä käyttäjiä noin 80 000 ja aktiivisimpia ovat yli 65-vuotiaat naiset! Hurraa!
Jos netittömyyden syynä on pelko, vastenmielisyys tai puutteelliset taidot, asiaa voidaan korjata opastuksella, jota Oulussa on esimerkiksi asukastuvilla. Mennään sitten vaikka yhden klikkauksen taktiikalla eteenpäin.
Mutta jos käsi ei tottele, ei näe, muista tai pysty keskittymään, niin ei siinä paraskaan opetus auta. On liian suoraviivaista todeta, että nettiä käyttämätön auttamatta syrjäytyisi yhteiskunnasta, mutta syrjäytetyksi hän voi itsensä kokea.
Ongelma hoituu toki ajan kanssa niin sanotusti luonnollista tietä. Toivottavasti aika tuo keinoiksi myös yksinkertaisen tekniikan ja toimivat yhteydet!
Ja joka tapauksessa aina on niitä, joille pitää tarjota mahdollisuus hoitaa asiat myös puhelimitse tai henkilökohtaisesti asiakaspalvelussa.
Oulussa tämä on tunnistettu: ikäihmisten Aino-neuvonta Oulu 10:ssä täytti juuri kymmenen vuotta ja sen asiakasneuvontaa on vahvistettu. Vastaavia palveluja on myös yhteispalvelupisteissä.
Itselläni on käytössä pankkitunnuksien lisäksi toistakymmentä erilaista salasanaa. Vaikka tuskailenkin toistuvasti niiden kanssa, en suurin surminkaan haluaisi enää jonottaa vuoroani pankissa tai lippujonoissa.
Miten siihen ennen riitti aikaa?
Ja ennen kaikkea, missä se säästynyt aika on nyt, kysyn vaan?
Kolumni