Kirjoitus on julkaistu Kalevan printtilehdessä 3.12.2014
Se oli valokuva, jota ei olisi koskaan uskonut näkevänsä. Kainuun Sanomien verkkosivuilla oli tiistaiaamuna uutinen, jonka otsikko kuului: ”Kroppa kunnossa, pelituntuma haussa”.
Jutun yhteydessä oli SE kuva: Kärppien kaikkien aikojen paras pistemies, viiden Suomen mestaruuden ja 659 SM-liigaottelun legenda Jari Viuhkola kantaa pelikassinsa Kajaanin Hokin Mestis-joukkueen pukukoppiin.
Otokseen on tallentunut vain ohikiitävä hetki, mutta suuressa kuvassa se kertoo jotain olennaista kohteestaan.
Urallaan kaiken kokenut Viuhkola on valmis hotellimajoitukseen 185 kilometrin päässä perheestään sekä uuvuttaviin bussimatkoihin kiekko-Suomen pimeillä maanteillä – ja on valmis ottamaan vastaan nuorten, energisten pelaajien tarjoamia poikittaisia mailoja otteluissa, joita pelataan Heinolan ja Keuruun kaltaisilla pikkupaikkakunnilla, kaukana SM-liigan loistosta ja välkkyvistä valoista.
Viuhkola ei pelaa Hokissa hyväntekeväisyyttään, mutta raha ei ohjannut hänen päätöstään suuntaan tai toiseen. Hyökkääjä on lukeutunut vuosikausia liigan palkkaeliittiin ja turvannut taloutensa jo kauan sitten.
Viuhkola on urallaan samantyyppisessä tilanteessa kuin Teemu Selänne takavuosina. Veteraani haluaa vielä kerran etsiä rajojaan urheilijana.
Tilanteessa, jossa runneltu keho on jo pariin otteeseen sanonut työsopimuksensa irti ja jossa kaikkitietävät urheilutoimittajat ja kriittisimmät jääkiekon seuraajat ovat toivottaneet miehen useampaan otteeseen eläkepäivien viettoon.
Kirjailija Veikko Huovinen evästi aikanaan, että ”Kainuuseen pitää tulla hiljaa ja sujahtaa maisemaan huomaamatta.”
Varmaa on, että Viuhkola ei ole kurvannut Oulusta Kajaaniin kaksipaikkaisella, sporttisella ökyautolla, eikä ole parkkeerannut menopeliään omaa statustaan alleviivaten Vimpelinlaakson jäähallin pääoven eteen.
Viuhkola ei ole ilmoittanut ensimmäiselle Hokin kopissa kohtaamalleen juniorille: ”Kipitä, poika, kuppi kahvia!”
Eikä Viuhkola ole ensimmäisessä joukkuepalaverissa riistänyt tussia päävalmentaja Jari Laukkasen, ex-pelikaverinsa, kädestä ja piirtänyt fläppitaululle, miten ylivoimapeliä pitäisi oikeastaan pyörittää.
Jari Viuhkolan peli on kauneimmillaan taidetta, omanlaisiaan herkkiä siveltimenvetoja, mutta diivan elkeitä hänestä on turha hakea.
Painavinta puhetta ovat syötöt, joiden oivaltavuutta ja kauneutta Raksilan yleisö on osannut aina arvostaa.
Viuhkola edustaa urheilijana toista ääripäätä kuin Pohjois-Amerikassa kohun keskipisteeksi tarkoituksellisesti hakeutunut Evander Kane. Winnipeg Jetsin NHL-kiekkoilija julkaisi juuri Instagram-tilillään kuvan, jossa hän poseeraa pöyhkeästi yläruumis paljaana ja paksut dollariniput selässään.
Viuhkola välttelee äkkiväärän some- ja pintajulkisuuden sudenkuoppia ja itsensä kehumista viimeiseen asti.
Hokki on saanut riveihinsä urheilijan, joka on arvomaailmaltaan kainuulaisempi kuin moni maakunnan kasvatti. Usein hämmentävän epäonnisen oululaisen, jolle myös Veikko Huovinen ja Havukka-ahon ajattelija Konsta Pylkkänen toivoisivat pikaista paranemista kuumeesta.
Ramppikuumeeseen Viuhkola ei enää sairastu.