Ko­lum­ni: Kes­kus­te­lu Eu­roo­pan unionin laa­jui­ses­ta mi­ni­mi­pal­kas­ta käyn­nis­tyi – Suomi suh­tau­tuu eh­do­tuk­seen va­rauk­sel­la

EU-minimipalkan tarkoituksena on taata, että myös köyhimmissä EU-maissa työntekijät saavat elämiseen riittävää palkkaa.

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on esittänyt koko EU:n laajuista minipalkkaa. Keskustelu minipalkasta käynnistyi tiistaina europarlamentissa.
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on esittänyt koko EU:n laajuista minipalkkaa. Keskustelu minipalkasta käynnistyi tiistaina europarlamentissa.
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on esittänyt koko EU:n laajuista minipalkkaa. Keskustelu minipalkasta käynnistyi tiistaina europarlamentissa.

EU-minimipalkan tarkoituksena on taata, että myös köyhimmissä EU-maissa työntekijät saavat elämiseen riittävää palkkaa. Suomelta minimipalkka voisi viedä työntekijöitä.

EU-komissio käynnisti tiistaina europarlamentissa keskustelua uudesta unionin minimipalkasta. Tarkoitus on, että myös köyhimmissä EU-maissa kaikille työssäkäyville ihmisille maksettaisiin edes jollakin tavalla elämään riittävää palkkaa.

-

Suurin osa EU-maista on määritellyt virallisen minimipalkan. Maiden välillä on kuitenkin hurjaa vaihtelua siinä, mitä pidetään toimeentuloon riittävänä minimiansiona. Eurostatin mukaan viime kesänä bulgarialaiselle säädetty vähimmäispalkka oli 286 euroa, kun taas Luxemburgissa lakisääteinen minimitienesti oli 2 071 euroa kuussa.

Samalla kun minimipalkka vaihtelee, myös sillä toimeentulevien osuus on erilainen eri maissa. Vajaat 20 prosenttia Slovenian työtätekevistä ansaitsee noin minimipalkan verran, mutta Belgiassa maan minimipalkan rajoille jää vain yhden prosentin verran työtätekevistä.

Jos EU:hun tulee unionin laajuinen minimipalkkajärjestelmä, se ei vaikuttane suoraan suomalaisen tilipussiin. Yhtä yleispätevää vähimmäispalkkaa EU:ssa ei tule olemaan. Lopputuloksena voi sen sijaan olla lähinnä yhtenäinen tapa määritellä eri maissa minimipalkan suuruus, esimerkiksi siten, että minimipalkka on vähintään 60 prosenttia maan keskipalkasta.

EU-maat, joissa minimipalkkaa ei ole – kuten Suomi, Ruotsi ja Tanska – ovat suhtautuneet ehdotukseen vähintään varauksellisesti. Näissä maissa vähimmäispalkat määräytyvät muilla tavoin. Esimerkiksi Suomessa työehtosopimusten yleissitovuus ajaa samaa asiaa kuin minimipalkka: se laittaa rajoja sille, kuinka vähän kullekin palkkatyöläiselle saa maksaa.

Pohjois-Eurooppa haraa EU-vähimmäispalkkaa vastaan lähinnä siitä syystä, että sen pelätään uhkaavan – syystä tai syyttä – perinteistä tapaa neuvotella palkoista.

EU-minimipalkka voi silti vaikuttaa Suomeen, mutta toisella tavalla kuin palkkapussin kautta.

Minimipalkalla halutaan estää työntekijän hyväksikäyttöä maissa, joissa esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeestä ei ole pitämään työtätekevän puolia. Toinen tavoite on vähentää tarvetta muuttaa köyhyyttä pakoon kotimaasta.

Esimerkiksi noin 2,5 miljoonaa puolalaista työskentelee nyt toisessa EU-maassa. Paremmat palkat ja suvaitsevaisempi ilmapiiri ovat vetäneet erityisesti nuoria muuttamaan. Samaan aikaan Puolan työttömyys on vain noin kolme prosenttia eli maassa on käytännössä työvoimapula, jota siirtolaisvastainen Puola on yrittänyt paikata houkuttelemalla siirtolaisia erityisesti Ukrainasta.

Jos palkat paranevat Itä-Euroopassa, voi Suomen olla yhä hankalampaa houkutella idästä työntekijöitä esimerkiksi omia vanhuksiaan hoitamaan.