Joskus on hyvä vaihtaa näkökulmaa. Tämä voi tarkoittaa sitä, että jääkiekon seuraaja laskeutuu hallissa piippuhyllyn vakiopaikaltaan kenttätasoon havainnoimaan, miltä ammattilaispelaajien otteet lähes kosketusetäisyydeltä näyttävät.
Vaikutelma on pysäyttävä.
Kiekko ja pelaajat liikkuvat jäällä niin nopeasti, että jopa lajiin vihkiytymätön sivustaseuraaja ymmärtää vaatimustason.
Jään tuntumassa huomio kiinnittyy eri tavalla myös pääosan esittäjiin. Kirkkaimmat tähdet vakuuttavat veitsenterävällä peliälyllään, mutta myös timantinkovalla atleettisuudellaan.
Tähän joukkoon lukeutuu Kärppien Oskar Osala. Maastavedon tulos 272,5 kiloa kertoo, miten kevyesti rauta liikkuu 194-senttisen ja yli satakiloisen Osalan kourissa.
Vauhdin, voiman, taidon, koon ja asenteen yhdistelmä on harvinaislaatuinen – ja sen varaan Vaasan Sportin kasvatti on upean uransa rakentanut. Kaksinkertainen KHL-mestari on voimahyökkääjän roolissaan yksi parhaista Euroopassa. Kun Osala saa maalipaikan, hän viimeistelee. Kun hän saa paikan taklaukseen, hän taklaa.
Jokainen Osalaa vastaan pelannut tietää, että silloin saattaa myös sattua.
***
Jos Osala voisi jälkikäteen jonkun ratkaisunsa perua, olisi lauantaina Ilveksen Oskari Laaksoseen kohdistunut taklaus listalla todennäköisesti korkealla. Laaksosen peli päättyi, kun Osala sysäsi nuoren puolustajan laitaan. Osala ajettiin tilanteessa ulos, ansaitusti.
Tapahtuneen jälkeen laineet löivät totutun korkeina. Keskustelussa tiivistyi kaikki se, mistä jääkiekkopiireissä keväisin aina puhutaan.
Kuinka pitkä pelikielto Osalalle pitäisi antaa? Yrittikö Osala vahingoittaa Laaksosta tahallisesti? Oliko 188-senttinen ja 75-kiloinen Laaksonen itse valmistautunut vastaanottamaan taklauksen?
Tätä kirjoitettaessa Osalan todennäköisen pelikiellon pituus ei ole tiedossa.
Osalaa tuntevien ihmisten on mahdoton kuvitella, että hyökkääjä yrittäisi tehdä kaukalossa mitään muuta kuin työnsä mahdollisimman hyvin. Kuten Kärppien valmentaja Mikko Manner totesi, "Osala ei ole likainen pelaaja".
Kannattaa myös katsoa klippi Kärppien ja Ilveksen ensimmäisen puolivälierän avauserästä. Osalalle avautui hyökkäyspäässä täydellinen tilaisuus Ilves-puolustaja Nikolas Matinpalon kolaukseen, mutta Osala hiljensi vauhtiaan ja tyytyi taklauksen sijasta kevyeen töytäisyyn. Ajatus vastustajan kunnioituksesta toteutui tuolloin.
Todennäköisesti Osala on painanut jarrupoljinta monta muutakin kertaa, jotta vastustaja ei jäisi liian brutaalisti täryjyrän alle.
***
Tämä kolumni on yritys ymmärtää Osalan kaltaisia pelaajia, joiden toimintaedellytykset kaukalossa kaventuvat koko ajan.
Taklaaminen on elimellinen osa jääkiekkoa ja sen ikiaikaista vetovoimaa. Mutta hyvien taklaajien on mahdoton hyödyntää erikoisosaamistaan, jos he joutuvat vaistoilla pelaamisen sijasta varomaan jokaista liikettään.
Kansainvälinen jääkiekkoliitto on jo linjannut, että vuonna 2022 olympialaiset ja MM-kisat aiotaan pelata pienessä kaukalossa NHL-tyyliin. Kun vauhti entisestään kasvaa ja tila pienenee, myös törmäyksiä – kipeitä ja vaarallisia – on enemmän.
Päättäjien ja pelaajien on nyt mietittävä, mitä he haluavat lajinsa jatkossa olevan.
Sataprosenttisen turvallista jääkiekko ei ole koskaan – kuten ei elämä muutenkaan.
Kirjoittaja on Kalevan urheilutoimittaja.