Paratiisisaarten papereista paljastui mielenkiintoisia nimiä. Osalle saattoi tulla järkytyksenä että veronkiertäjien joukkoon kuuluu yhteiskuntien valtaapitäviä aina kuninkaallisia myöten. Suurin shokki ainakin meille rock-ihmisille lienee kuitenkin ollut että itse pyhistä pyhin, melkein-vetten-päällä-kävelijä, Paul ”Bono” Hewson, pelaakin samassa sarjassa kaikenmaailman kepulikallejen ja -kaijojen kanssa.
Mitäs biisejä sillä hänen yhtyeellään oikein olikaan? I still haven't found the secret bank account that I'm lookin' for. Pride (In the name of love (and just a wee bit of extra cash on the side, please)). Siinäpä sitä rockhenkilölle (Wall) street credibilitya kerrakseen.
Kuinka masentavaa ja hämmentävääkin. Vanhoina hyvinä aikoina roolijako oli sentään vielä selvä: pukumiehet huijaavat ja artisti tyytyy maksamaan. Ketä me nyt paheksumme?
Vaan helppohan se on kolumnistin hurskastella. Entäpä jos sattuisi omalle kohdalle? Oletetaan vaikka että edustamani Konihauta-yhtyeen ensilevy ampaisisi listojen kärkeen kautta Telluksen. Ihmiset kirkuisivat Rantatien varrella kun kirjastoon töihin kävelisi, heikkohermoisimmat hyppisivät Liminganjokeen, kylän marketeista ei saisi enää rauhassa nötköttiä tai vegaanivaihtoehtoa ostaa. Rahaa tulvisi ovista ja ikkunoista.
Voisihan siinä rokkipojan pää vähän sekaisin mennä. Etenkin kun joka puolelta korviin kuiskittaisiin hyviä neuvoja. Eläpä Janne kuule tällä kertaa pellaakkaan kaikkia rahojas pitkävettoon! Ostamma kämäsen Ö-marketin sopivasta kohtaa Eurooppaa ja pyykätyt rahat pyöräytetään sitten nätisti lämpimämpään suuntaan.
On, on, ihan laillista on, ainakin melkein ja moraalihan nyt on muutenkin niin kovin vanhanaikaista ja yliarvostettua. Sitä kutsutaan passiivis-aggressiiviseksi verosuunnitteluksi. Perhana, minen maksa mittään! Mitä tuota suotta. Sanoohan se vanha viidakon sananlaskukin että hullu paljon veroja maksaa, viisas vähän kierrättää
Pysyy se yhteiskunta pystyssä muidenkin rahoilla ja jos ei pysy niin C’est la vie. Heikot sortuu elontiellä, passiivis-aggressiiviseen verosuunnittelun hyödyntämiseen kykenevät sen kun porskuttaa! Vastuu? Elä nyt kehtaa naurattaa. Minä olen vastuuni kantanut monta kertaa. Sopivaan pankkiin.
Jääpi nähtäväksi. Pitäisi ensin se levy tehdä. Äänitämme tässä piakkoin taas uutta demokasettia ja voihan se olla että postia lähtee Cayman Island Recordsinkin suuntaan. Ja saa se Bonokin tulla feattaamaan. Versioidaan vaikka Gunnareita. Take me down to the Paradise Islands, where the grass is green and the taxation percentage is comfortably low for shady businesses. Man.